Joulunpyhät: älä-tee-mitään-päiviä

Joulu pistää taitomme koetukselle. Perinteiden vaalimisen ja monenmoisen puuhan lisäksi nykyään on osattava pinnistellä joulu ekologisesti kestävälle pohjalle. On tutkittava jouluvalojen hiilijalanjälki ja toivelelun ftalaattipitoisuus. Valistunut jouluvalmistelija välttää kiirettä, torjuu tavaraähkyn, mutta toisaalta kierrättää ja kiikuttaa kirpputorille, tekee ja väsää.

Aattona voi halutessaan vilkaista saldoa. Tuliko sittenkin pistettyä hiukan liikaa euroja menemään? Puuttuuko itse tehdyistä kuusenkoristeista vielä narut, jumittuiko kirpputorille aiottu laatikko eteiseen, jäikö lahjasukka kantapäätä vaille, ehtiikö juhlahyytelö jähmettyä, vai lipsahtaako se ulos tölkistä yhtenä klönttinä liemensä mukana ja leviää silittämättä jääneelle joululiinalle.

Jouluaaton ihanuus on juuri siinä, että silloin on jo myöhäistä. Hosuminen ei enää auta. Voi rauhassa ja tyytyväisenä muistella tekemättä jääneitä asioita ja ajatella: Ei se mitään! Joulu tulee väkisin, sitä ei voi enää lykätä. Nyt se on jo ovella ja peräti porstuassa.

Joulun alkuperäinen sanomahan on juuri se, että ihminen saa jotain pinnistelemättä. Vietetäänpä joulua sitten missä ja miten tahansa, se tuo mukanaan valon. Päivä pitenee, vuosi keikahtaa kevään puolelle. Enkelkuoron hymnissä humisevat sanat: Älkää peljätkö! Joulu on koko luomakunnan juhla, ja ihmisellä on kerrankin syy hyvään tahtoon sitä kohtaan. Usein paras ekoteko on olla tekemättä mitään. Jouluna siihen on mainio mahdollisuus.

Vinkin vipsautti joulukiireiden keskellä Susanna Auvinen Valoniasta

Palaa otsikoihin