Tönkkösuolattu tukka ja muita kesän kaunistuksia

Valonian Ekovinkki viikolle 25

Suomalainen kärsii ohuesta, maantien värisestä ja lätteästä tukanlaadusta. Näin ainakin väitetään. Ja moni on sen omakohtaisesti kokenut. Apua haetaan kampaajan pullopatteristosta, usein kukkaroa kirpaisevalla tavalla. Mikä onnettominta, kukkaron lisäksi kemikaalien kirpaisun voivat tuntea myös ne monet vesistöjen otukset, jotka kemikaalikoktailin lopulta saavat niskaansa. Yhdyskuntajätevesistä ei pystytä poistamaan kuin murto osa kosmeettisten aineiden kirjosta. Kesällä voi kuitenkin hetkeksi unohtaa tukkahuolet ja heittäytyä vedenväen ystäväksi.

Mikäli asuu järven rannalla, saa ämpärikaupalla pehmoisaa vettä loppuhuuhteluun. Joka muuten on syytä suorittaa rannalla lepikon takana, jottei saippuavesi valahda Ahtia ja hänen vedenneitojaan kiusaamaan. Sadevesi ajaa saman asian, joten tynnyri räystään alla on rahanarvoinen juttu.

Vielä parempi, näin väittäisin, on merivesi. Hienoimmatkin silkohapset saavat ihastuttavaa jämäkkyyttä jouduttuaan kosketuksiin suolaveden kanssa kesäloman uintireissuilla. Nenästä kiinni ja uppeluksiin. Hiuksista tulee auringon raidoittamat, kampauksesta tukevasti muotonsa pitävä ja hyvän makuinen.

Lopuksi kerron vielä ikuisen nuoruuden salaisuuden. Poimulehden keskellä aamuisin kimaltava pisara ei ole aamukastetta, vaan kasvin itsensä erittämää ihme-eliksiiriä. Jos siis haluaa nassuun uutta hehkua ja kimmoisuutta, kannattaa hipsutella nurmikolla ja kerätä kristallipulloon näitä ihmepisaroita. Niillä kun kulmiaan sipaisee, niin eipä vaivaa ryppyotsaisuus.

Tämän salaistakin tietoa sisältävän vinkin laati Susanna Auvinen Valoniasta

Palaa otsikoihin