HOME (2009, USA)

Ohjaus: Yann Arthus-Bertrand

Home on hiukan erilainen dokumentti maapallosta, ja siitä, mitä ihminen sille on tehnyt. Kerronta alkaa aivan alusta – ajasta ennen ihmisiä, dinosauruksia, happea. Homen vaikuttavuus piilee siinä, että hypnoottinen naisääni kertoo tyynen rauhallisesti asioista, miten kaikki maapallolla on sidottu yhteen. Samalla ruudulla näytetään kauniita kuvia maapallomme arvokkaista ympäristöistä. Ainakin allekirjoittaneelle keskellä sinistä valtamerta tanssivat valaat ja jäätikön keskellä uiva jääkarhu poikasineen tekevät paremman vaikutuksen, kuin mikä tahansa pelottelu öljyn loppumisesta tai markkinaromahduksesta.

Ei, Homea katsoessa on pakko kysyä itseltään, miksi me ihmiset olemme niin itsekkäitä? Miksi teemme tämän kauniille kotiplaneetallemme, joita ei ole kuin yksi? Home tekee asioista yksinkertaisia, ja saa miettimään kysymyksiä, joita tarkemmin ajateltuna ei pitäisi joutua kysymään ollenkaan. Miksi kuljetamme eläinten rehua ympäri maapalloa? Mikseivät eläimet saisi elää luontaisessa ympäristössään? Miksi käytämme fossiilisia polttoaineita? Miksi pyrimme olemaan parempia, kuin luonto, josta elämme? Emmekö osaisi elää harmoniassa luonnon kanssa, ja kunnioittaa sitä luomistyötä, jonka maapallo on miljardien vuosien kuluessa tehnyt? Se loi meidät, onko meillä oikeus tuhota se?

Home on kaikessa lempeydessään sellainen elokuva, että sen voi katsoa vaikka lasten kanssa. Kauniit maisemat, erilaiset eläimet, kulttuurit ja elinympäristöt saavat myös lapsen ymmärtämään, mitä kaikkea maailmassa on, vaikka emme itse voi nähdä sitä kaikkea. Ongelmana on se, että jos lapsi ymmärtää tai osaa lukea tekstit, joutuu aikuinen vieressä vastaamaan aiemmin mainittuihin kysymyksiin. Järkevien vastausten antaminen tekee tiukkaa.

Home ei ole tiededokumentti, vaan sen on tarkoitus herättää. Siinä se kyllä onnistuu. Home pitäisi olla pakollinen katsottava uuden ökyauton, lentolipun tai oikeastaan minkä tahansa epäeettisen ja epäekologisen tuotteen ostajalle. Kaiken tarpeellisuus on hyvä osata kyseenalaistaa. Elämästä saa ja kuuluu nauttia. Sekin on helpompaa puhtaalla omatunnolla. Vaikka ei koskaan luopuisi kaikesta epäekologisesta, voi pieniä, vihreitä askelia ottaa, ilman, että ne vaikuttavat elämänlaatuun. Ehkä niin myös lapsenlapsemme voivat nauttia laadukkaasta elämästä, nähdä niityillä onnellisena laiduntavia lampaita, kuulla ilouutisia jääkarhun tai pandan poikasista, ja ennen kaikkea elää terveellisessä, turvallisessa maailmassa.

Teksti: Marika Karulinna