Maailma puhkeaa kukkaan ilman meitä

Alan Weisman: Maailma ilman meitä

Atena kustannus oy, 2008

Alan Weismanin uusin kirja Maailma ilman meitä vie lukijansa ajatusmatkalle maailmaan, josta ihminen on kadonnut. Kirja esittelee hyvin yleistajuisesti ja tarkkoihin faktoihin pohjautuen miten luonto mahdollisesti jatkaisi eloaan ihmisen kadottua.

Kirjassa on runsaasti tietoa ympäristöasioista, mutta kirja ei kuitenkaan ole tavanomainen tietokirja, vaan se on kirjoitettu popularisoituun muotoon. Teoksessa on mielenkiintoisia yksityiskohtia moneen makuun, ja se on ajatuksia herättävä.

Kirja auttaa ymmärtämään ihmiskunnan toiminnan järisyttävän suurta ja tuhoisaa vaikutusta maapallon ekosysteemeihin. Toisaalta luonnon toipumiskyky, sitkeys ja voima saattavat yllättää. Kirja saa varmasti lukijansa katsomaan asvaltin läpi puskevaa auringonkukkaa hieman eri valossa.

Suurin osa ihmisen aikaansaannoksista katoaa yllättävän nopeasti. Kaupunkien tuhoutumista ja kasvillisuuden levittäytymistä havainnollistetaan todellisin esimerkein muun muassa Tsernobylin ja Varoshan aavekaupunkien avulla. On kuitenkin monia asioita, jotka säilyvät maapallolla vielä pitkään muistuttamassa, että ihminen eli täällä joskus. Yksi niistä on ihmisen aiheuttamat muutokset ilmakehässä.

Jos ihminen häviäisi maapallolta, loppuisi myös ihmistoiminnasta johtuva ympäristön saastuminen. Toisaalta syttyvät öljykentät, vuotavat ydinjätesäiliöt ja etenkin ydinvoimaloissa ja kemikaalitehtaissa piilevät aikapommit olisivat vielä pitkään haittana ympäristölle ihmisen jälkeenkin.

Viime aikoina ympäristökeskustelu on ollut lähinnä ilmastonmuutokseen liittyvää. Maailma ilman meitä laajentaa huomiota muihinkin aiheisiin. Kirjassa käsitellään muun muassa roskaantumista, erityisesti muovien aiheuttamia ongelmia, ydinjätteitä sekä elinympäristöjen tuhoutumista ja pirstoutumista.

Luonto varmasti huokaisee syvään helpotuksesta ihmisen kadottua maapallolta. Lukuisat uhanalaiset eläin- ja kasvilajit elpyvät ja luonto valtaa ihmisen muokkaamaa maata takasin omaan käyttöönsä. Kaikki lajit eivät kuitenkaan hyödy ihmisen katoamisesta. Ihmiseen tottuneet ja meistä hyötyvät lajit saattavat kuolla sukupuuttoon pian meidän jälkeemme. Näin kävisi ainakin karjaeläimille, jotka päätyisivät ilman ihmistä helposti petoeläinten ravinnoksi.

Kun ihmistä ei enää ole, miljardit sääsket, jotka muuten olisivat kuolleet, saavat elää. Kun ne eivät ime verta, ne herkuttelevat kukkien medellä toimien pölyttäjinä ja näin maailma todella puhkeaa kukkaan ihmisen kadottua maapallolta.

Pidin kirjassa sen monipuolisuudesta ja kirjailijan perehtyneisyydestä. Weisman on haastatellut lukuisia hyvin erilaisten alojen asiantuntijoita ympäri maailmaa. Kirja vie lukijansa mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin, kuten Puolan ja Valko-Venäjän rajalla sijaitsevaan ikimetsään. Pitkät listat erilaisista kasvi- ja eläinlajeista saattavat tosin tuntua lukijasta turhauttavilta, mikäli ei kyseisiä lajeja tunne. Voisin kuitenkin suositella kirjaa kaikkien luettavaksi.

Solja Helle
16.6.2009