Asa ja aika, jossa elämme

Asa: Loppuasukas

Roihis Musika, 2008

”Turha rakentaa satamakaupunkeja sanoi vedenpinta suu auki.” Näillä sanoilla alkaa Asan vuonna 2008 julkaisema Loppuasukas-albumi. Asan musiikki ja hänen edustamansa genre eivät olleet minulle entuudestaan tuttuja mutta kuullessani albumin voittaneen vuoden 2008 Teosto-palkinnon mielenkiintoni heräsi. Päätin ottaa selvää mikä tekee Loppuasukkaasta neljänkymmenentuhannen euron arvoisen levyn.
 
Loppuasukas on Helsinkiläisen räppärin viides albumi, ja tällä kertaa mukana on myös Jätkäjätkät-yhtye. Asa ja Jätkäjätkät ovat keikkailleet tiiviisti ennenkin, mutta vasta nyt voimme kuulla yhtyettä myös levyllä. Hyvä niin, sillä albumin äänimaailma on onnistunut. Jätkäjätkät tuovat levylle erilaisilla soittimillaan orgaanisen soundin, johon konerummuilla ja syntetisaattoreilla ei luultavasti päästäisi. Erilaiset kielisoittimet, puhaltimet ja perkussiot luovat kappaleisiin jännittävän akustisen ja itämaisen tunnelman. Kappaleiden tunnelma luo myös mielenkiintoisen jännitteen albumin nimen alkuasukas/loppuasukas-leikittelyyn. Parhaimpia paloja levyllä ovat räyhäkäs Persepolis, joka vie kuulijan verilöylyyn Saharan aavikolla ja raskastempoinen Kanttarilla kanttarelli, joka kuvaa luonnon vastaiskua ihmisen rakentamaan ympäristöön.

Asa on tunnettu kantaaottavista sanoituksistaan ja Loppuasukkaallakaan hän ei ole sanottavaansa säästellyt. Lyriikat koskevat ihmisen vääristynyttä luontosuhdetta ja niistä johtuvia karmeita tulevaisuuden näkymiä. Ajankohtaiset aiheet kuten öljy, kasvihuonekaasut, jäätiköiden sulaminen ja ympäristön pahoinvointi vilahtavat monessakin kappaleessa. Osansa saa myös ihmiskunnan henkinen ja yhteiskunnallinen tila. Erilaisia kieli-ja mielikuvia käyttämällä Asa on onnistunut sekoittamaan lyriikat kuin suureksi sekavaksi lankakasaksi joka on selvittämättä. Kasan selvittäminen kannattaa, sillä sanoitukset tekevät albumista sen mitä se on. Joidenkin kappaleiden lyriikat ovat erittäin raskaita, jopa ahdistavia, mutta kaiken takaa paistaa kuitenkin asioista välittäminen ja muutoksen halu. Asan tunnistettavaa ääntä ovat tukemassa kirjailija  J.K Ihalainen kappaleessa Alkuasukas, Joska Josafat kappaleessa Puuton oksa ja laulaja Marjo Leinonen kappaleessa Gaso Grande Finale.

Loppuasukas on hiottu ja harkittu kokonaisuus joka vetoaa varmasti paitsi rytmimusiikin ystäviin, mutta myös ympäristöasioista kiinnostuneisiin ihmisiin. Asa on onnistunut yhdistämään asenteensa ja tietämyksensä levyksi joka tulee jäämään historiaan eräänlaisena kuvauksena ajasta, jossa elämme. Albumi ei ole helppoa kuunneltavaa, mutta pienellä vaivannäöllä ja keskittymisellä siitä voi saada irti paljonkin. Mielestäni Teosto-palkinto meni viime vuonna aivan oikeaan osoitteeseen.

Kuva: Provinssirock -pressikuvat

Tuomas Alijoki
4.6.2009