Darwinin evoluutioteoria elää ja kehittyy edelleen
Evoluutio nyt! Charles Darwinin juhlaa -artikkelikokoelmaKirja-Aurora, 2008
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta Charles Darwinin syntymästä ja 150 vuotta hänen päätyönsä, evoluutioteorian ilmestymisestä. Juhlavuoden kunniaksi julkaistussa artikkelikokoelmassa ”Evoluutio nyt! Charles Darwinin juhlaa” (Kirja-Aurora 2008) suomalaiset tutkijat esittelevät evoluutioteorian eri puolia asiantuntevasti ja monipuolisesti. Kirjassa käydään myös läpi Darwinin henkilöhistoriaa ja evoluutioteorian myöhempiä kehitysvaiheita.
Charles Darwin syntyi 12.2.1809 Shewsburyssa Länsi-Englannissa kohtalaisen varakkaaseen perheeseen. Darwin kiinnostui luonnontieteistä jo nuorena, mutta opinnot veivät hänet aluksi lääketieteen ja teologian pariin. Viehtymys luontoa ja luonnonilmiöitä kohtaan ei kuitenkaan ottanut laantuakseen, ja niinpä teologia vaihtui geologiaan.
Evoluutioteorian kehittymisen kannalta ratkaisevaksi muodostui useita vuosia kestänyt kartoitusretki, johon Darwin osallistui luonnontutkijana ja jonka aikana hän tutustui muun muassa Galápagos-saarten ainutlaatuiseen ympäristöön. Matkan aikana kerätyn aineiston perusteella Darwin oivalsi, miten suuri merkitys ympäristöön sopeutumisella oli lajien selviytymiselle ja kehitykselle. Lopulta lajien sopeutumista ja valintaa koskevista pohdinnoista kehittyi evoluutioteoria, yksi tieteenhistorian tunnetuimmista suurista kertomuksista.
Vaikeuksien kautta voittoon
Evoluutioteoria herätti paljon kiinnostusta jo aikalaisissaan, mutta sitä myös vastustettiin ankarasti. Pääsyy kritiikkiin oli luultavasti siinä, että teorian mukaan ihminenkin oli vain todiste jatkuvasta ja vähittäisestä luonnonvalinnan prosessista. Tämä käsitys poikkesi jyrkästi vallalla olleesta näkemyksestä, jossa ihminen nostettiin luomakunnan kirkkaimmaksi kruunuksi ja kehityksen päätepisteeksi.Sittemmin evoluutioteorian keskeiset perusoletukset on hyväksytty laajasti ja niillä on ollut erittäin tärkeä merkitys monelle erikoisalalle, kuten molekyylitason tutkimukselle ja perinnöllisyystieteelle. Darwinin ajatuksia on kehitelty myös eteenpäin. Esimerkiksi niin sanotussa synteettisessä evoluutioteoriassa kaikki biologian osa-alueet on pyritty yhdistämään evoluution käsitteen alle. Uudempaa evoluutiotutkimuksen suuntausta edustaa muun muassa evolutiivinen kehitysbiologia, jossa tavoitteena on yhdistää yksilökehityksen ilmiöt yleisempiin lajikehityksen ilmiöihin.
”Evoluutio nyt! Charles Darwinin juhlaa” tarjoaa kiinnostavan läpileikkauksen evoluutioteoreettisen tutkimuksen saloihin, vaikka meille maallikoille artikkeleiden tieteellisyys saattaakin aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa. Lyhyt erikoissanasto kirjan lopussa auttaa kuitenkin kivisimpien karikoiden ohi. Kirjan hillityn harmaaseen ja asialliseen yleisilmeeseen olisi kaivannut myös piristystä – varsinkin kun kyseessä on juhlavuoden kunniaksi julkaistu teos.
14.8.2009
Reijo Kumpulainen
