Robottianimaatio panee miettimään, kenen käsissä tulevaisuus lepää?
Wall•E -animaatioelokuvaDisney ja Pixar, 2008
Pölyistä, hiljaista, autiota. Hylätty kaupunki, tuhottu maapallo. Näin synkistä lähtöasetelmista alkaa Disneyn ja Pixarin animaatioelokuva Wall•E. Maapallo on muuttunut elinkelvottomaksi ja ihmiset ovat muuttaneet avaruuteen odottamaan kotiinpaluutaan. Tellukselle on jäänyt vain robotteja, heistäkin toimintakykyisenä enää vain elokuvan päähahmo, Wall E. Yksinäisyydestä kärsivän sympaattisen pikku robotin tehtävänä on lajitella ja puristaa kasaan jätteitä, jotka ihmiskunta on jättänyt jälkeensä. Eräänä harmaana päivänä Wall E:n yksitoikkoinen elämä saa uuden käänteen kun hän löytää roskien seasta hennon kukan; vuosisatojen jälkeen luonto on lopultakin alkanut osoittaa elpymisen merkkejä. Elämän paluu takaisin sinivihreälle maapallolle ei ole kuitenkaan helppoa, sillä ihmiset ovat kaukana sekä fyysisesti että henkisesti.
Animaatioelokuvan tarjoamat mahdollisuudet päästä kertomaan näinkin opettavaisesta asiasta kuin kokonaisen maapallon saastumisesta, on hyödynnetty onnistuneesti. Elokuva ei tyrkytä kierrätysohjeita tai osoita ketään syyttävällä sormella, vaan näyttää katsojalle fiktion keinoin mikä meitä pahimmassa tapauksessa voi odottaa. Animaatiossa maapallon surkean kohtalon lisäksi tulevaisuus tuo takapakkia ihmisen kehityskaareen, kun jalat surkastuvat pois käyttökelvottomuuden vuoksi ja kaula katoaa geneettisen kaksoisleuan tieltä. Odotus, milloin avaruuteen paennut ihmiskunta oivaltaa oman planeettamme tärkeyden, pitää katsojan otteessaan.
Robottien persoonallisuus on oleellinen osa elokuvan viehätystä. Wall E edustaa mekaanista, kuution muotoista koulukuntaa, kun taas naispuolinen taistelupari Eve on sulavampilinjainen ja nopea liikkeissään. Muut pienet apurit ja kapinaan nousevat robotit ovat nekin omia persoonallisuuksiaan. Animaatio antaa loistavat mahdollisuudet vauhdikkaalle toimintaelokuvalle, sillä kuvauskulmien ja hahmojen määrä on lähes rajaton.
Myös musiikkivalinnat rikastuttavat elokuvaa. Taustalla soivat Richard Straussin Also sprach Zarathustra ja Johan Strauss nuoremman Tonava kaunoinen, jotka molemmat ovat tunnettuja myös Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001 – kulttielokuvasta. Itse asiassa viittaukset Kubrikin elokuvaan eivät rajaudu pelkästään musiikkiin, vaan kyseisen elokuvan voi huomata vaikuttaneen animaatioon kokonaisvaltaisesti. Science fiction -elokuvia tunteva löytää Wall E:stä runsaasti lainauksia myös muista alan teoksista.
Wall E on Disneyn koko perheen elokuvaksi yllättävän harvasanainen. Ensimmäistä vuoropuhelua saa odottaa melko pitkään, joten alku vaatii tarkkaavaisuutta ja pitkäjänteisyyttä aikuiskatsojaltakin. Elokuvan katsoisi kuitenkin mielellään toistamiseen, sillä rauhallisemman alun jälkeen se on täynnä toimintaa ja kokonaisuudessaan pullollaan ihastuttavia yksityiskohtia. Suosittelen ihan jokaiselle!
Anniina Kirstinä
3.7.2009
