Kutsumattomia vieraita
Laivojen painolastivesitankeissa kuljetetaan vuosittain useita miljardeja tonneja vettä satamasta toiseen. Samalla kulkeutuu tuhansia eri eliölajeja. Tulokaslajit ovat yksi merkittävimmistä maailman meriä uhkaavista tekijöistä.
Suurin osa kulkeutuneista lajeista ei selviydy uudessa ympäristössä. Mitkä lajeista selviävät Itämeren murtovesiolosuhteissa, on suuri arvoitus kaikille. Joitakin selviytyjiä tavataan jo Saaristomerelläkin.
Merta kynnetään yhä tehokkaammin
Uusien lajien saapumista Itämerelle edesauttaa lisääntyvät öljykuljetukset, uudet reitit ja satamat. Painolastivesien lisäksi lajeja voi siirtyä myös alusten runkoon kiinnittyneinä.
Vieraita lajeja kulkeutui jo viikinkiaikaisissa laivoissa. Nykyään lajien kulkeutuminen on huomattavasti tehokkaampaa. Kuljetusmäärät ovat suuria ja ajat lyhyitä. Eliöt pysyvät entistä paremmin hengissä, kun siirtyminen satamasta toiseen käy nopeasti.
Kylmyyskään ei pelota kaikkia
Pohjoisille alueille suuntautunutta lajien muuttoa hillitsee kylmä ilmasto. Mahdollinen ilmaston lämpeneminen helpottaisi lajien sopeutumista.
Itämeren murtovesiluonteen on uskottu vaikeuttavan lajien sopeutumista. Toisaalta tulokkaat voivat olla murtovesilajeja, sillä useat satamat sijaitsevat jokisuissa, joissa on murtovettä. Itämeren nuoruus ja vähäinen lajimäärä helpottaa vieraiden lajien kotiutumista.
Keitä tänne on saapunut?
Uusimpia tulokaslajeja Suomen vesillä on amerikankampamaneetti. Se kuuluu sadan pahimman tulokkaan joukkoon. Muita meriliikenteen mukana Itämerelle kulkeutuneita lajeja ovat muun muassa hankajalkaisäyriäinen, amerikanmonisukasmato, petovesikirppu, kaspianhalkoisjalkainen ja vaeltajasimpukka.
Jotkut tulokaslajeista ovat jo niin vakiintuneita, että ne mielletään luontoon kuuluviksi. Tällainen on 1800-luvulla saapunut merirokko.
Salamatkustus kuriin
Lajien kulkeutumisen ehkäisemiseksi kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO on laatinut 2004 kansainvälisen sopimuksen. Sopimus tulee voimaan vaiheittain. Se sisältää määräyksiä painolastiveden hallintasuunnitelmasta, veden ottamisesta ja laskemisesta sekä käsittelylaitteistoista. HELCOM työstää sopimuksen soveltamista Itämerelle.
TEHTÄVÄ
Tulokaslajien kohdalla puhutaan ekologisesta ruletista. Selvitä, miksi tulokaslajeja pidetään vakavana ongelmana.
Katso myös:
Ympäristöhallinto: Maankäyttö ja rakentaminen
Muut lähteet
Leppäkoski, E. 2003. Itämeren uudet vieraat. Teoksessa Ryhänen, E-L. (toim.) Itämeri, 192-201. Hämeenlinna: Karisto Oy.
Leppäkoski, E. 2001. Tulokaslajit – maanvaiva vai luonnonvara? Teoksessa von Numers, M. (toim.) Saaristoympäristöt –nykytila, ongelmat ja mahdollisuudet, 65-74. Turku: Kirjapaino Grafia Oy.
