Saaristomeren piirteitä

Saaristomeri on sokkeloinen, matala ja monimuotoinen. Näiden piirteiden vuoksi alue on ainutlaatuinen, mutta haavoittuvainen. Se on kymmenien tuhansien saarien saaristo.

Kuva: Päivi Simi

Itämerellä on saaristoa oikeastaan vain Suomen ja Ruotsin rannikolla. Saaristomeren saaristo on niistä laajin. Suuren saarimäärän ansiosta alueen ilme on sokkeloinen, ja rantaviivaa on paljon. Saaristomeri on erittäin matalaa merialuetta. Sen keskisyvyys on vain 23 metriä, mutta paikoitellen esiintyy jopa sadan metrin syvänteitä. Rannikolla syvyyttä on usein alle kymmenen metriä.

Saaristomeren vesi on murtovettä. Murtovesi on suolaisen ja makean veden sekoitusta, jossa vain harvat lajit ovat sopeutuneet elämään. Talvella kylmä vesi ja jääpeite lisäävät elinolojen haastavuutta. Suolapitoisuus on Saaristomerellä niin pieni, että vesi kerrostuu pääasiassa lämpötilan suhteen.

Itämeren virtausolosuhteiden vuoksi varsinaiselta Itämereltä ja Suomenlahdelta tulevat vedet kulkeutuvat Saaristomeren läpi Selkämerelle. Lisäksi valuma-alueen lukuisten jokien mereen laskemat vedet kulkeutuvat saariston läpi ulkomerelle. Jokivesien ja merivirtausten mukana alueelle kulkeutuu haitallisia aineita. Saaristomerelle päätyvät saasteet jäävät helposti alueelle ja heikentävät meren tilaa.

Maisema on vyöhykkeinen

Saaristomeren maisemasta voidaan erottaa kolme vyöhykettä. Sisäsaaristossa maata on vesialaa enemmän. Saaret vaihtelevat metsäisistä saarista pieniin kallioluotoihin. Vesialueet ovat matalia ja sokkeloisia. Tyypillisiä ovat pitkälle mantereelle työntyvät lahdet, joissa vesi vaihtuu heikosti. Kiinteiden yhteyksien kautta mantereen vaikutus sisäsaaristoon on merkittävä.

Kuva: Päivi Simi

Välisaaristossa vettä ja maata on lähes yhtä paljon. Alueelle ovat tyypillisiä suurehkot, osin metsäpeitteiset saaret. Välisaaristo on pysyvän saaristoasutuksen ydinaluetta. Yhteys sisäsaaristoon ja mantereeseen hoituu lossien ja yhteysalusten avulla.

Ulkosaaristoa hallitsee puolestaan vesi. Aavalla selänteellä kallio pilkottaa vedestä enää lähes puuttomina luotoina ja kalliosaarina. Asutus on vähäistä.

Katso myös Pro Saaristomeri: Itä- ja Saaristomeren erityispiirteet

Luontoon; Saaristomeren kansallispuisto

Turunmaan seutu; Saaristomeren biosfäärialue

^Lähteet:

^{Andersson, H. 1998. Lounais-Suomen saaristo valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden näkökulmasta. Suomen ympäristö 165. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto. Helsinki: Oy Edita Ab.

Jumppanen, K. & Mattila, J. 1994. Saaristomeren tilan kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät. Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys r.y. Julkaisu 82. Turku.

Kirkkala, T. 1998. Hur mår du Skärgårdshavet? Turku: Kirjapaino Astro Oy.}
^{Lindgren, L. 2000. Saariston laitumet. Suom. T. Heikkilä. Helsinki: Oy Edita Ab.}