Suomen luontoa monimuotoisimmillaan
Saaristomeren luonto vaihtelee ulkosaariston kallioluodoista suuriin metsäisiin saariin. Murtovesi, maankohoaminen, saariston pirstaleisuus ja perinteinen maankäyttö ovat osaltaan vaikuttaneet erilaisten elinympäristöjen muodostumiseen.
Monimuotoisuuden väheneminen on yksi merkittävimmistä Saaristomeren ympäristöongelmista. Miksi luonnon monimuotoisuus on tärkeää ja suojelemisen arvoista? Mitä se merkitsee Saaristomerellä?
Leena Lehtomaata Lounais-Suomen ympäristökeskuksesta haastattelee Kieng Vou.
Ihminen sekä lisää että vähentää monimuotoisuutta. Saaristomeren perinteiset maankäyttötavat ovat saaneet aikaan ainutlaatuisia elinympäristöjä, perinnemaisemia. Monet harvinaiset lajit ovat riippuvaisia ihmisen muokkaamista alueista.
Katso myös Umpeenkasvu uhkaa saariston perinnemaisemia
Monimuotoisuuden uhkia ovat muun muassa rehevöityminen ja lisääntynyt virkistyskäyttö. Rehevöityminen yksipuolistaa vedenalaista ja maanpäällistä lajistoa. Lisääntyneet ravinteet eivät hyödytä tasapuolisesti kaikkia lajeja. Roskaaminen pilaa maiseman, ja meluaminen häiritsee lintuja varsinkin niiden pesimäaikaan.
Katso myös Elämää rakkolevävyöhykkeessä
Paljon kasvi- ja eläinlajeja
Saaristomerellä on runsaasti eri lajistoa, kuten sieniä, sammalta ja jäkäliä. Alueella esiintyy monia Suomessa harvinaisia ja uhanalaisia lajeja. Esimerkiksi seljakämmekkä kasvaa vain lounaisrannikolla ja Ahvenanmaalla. Se vaatii kasvualustaansa saaristossa paikoitellen esiintyvää kalkkia.
Saaristomerellä on myös paljon erilaisia eläinlajeja. Erityisen runsaasti siellä on selkärangattomia eläimiä, kuten perhosia ja kovakuoriaisia.
Alueella elää myös kookkaampia eläimiä. Nisäkäslajeja on parisenkymmentä. Harvinaisiin lajeihin kuuluu muun muassa harmaahylje. Linnut viihtyvät alueella erinomaisesti, pesiviä lajeja on yli sata. Saaristomeri on tärkeä alue lintujen lisääntymiselle sekä taukopaikka muuttojen aikana.
Katso myös
L-S ympäristökeskus: Saaristomeri
