Vesikirppu tärkeä vesistöille

kuva: Saija Kajala

Elinvoimainen vesikirppukanta takaa uimakelpoiset vedet. Sinilevät häiritsevät yleistyessään vesikirppujen elämää. Kirppupopulaation heikkenemisellä voi olla ikävät vaikutukset vesistön virkistyskäyttölle ja kalastukselle.

Vesikirpun voi nähdä paljain silmin. Harva ihminen on kuitenkin tietoinen niiden olemassaolosta. Kirput mielletään pieniksi, punkin kaltaisiksi ötököiksi, joista on hyttysten tavoin ihmisille vain haittaa. Todellisuudessa vesikirput ovat tärkeitä kasviplanktonin laiduntajia. Ne pitävät mikroskooppisten levien määrää kurissa niin, että veden luontainen kirkkaus säilyy.

Sinilevät haitallisia vesikirpuille

Sinileväkukinnot aiheuttavat vesistöissä harmia, kun olosuhteet muuttuvat sinileville suotuisiksi. Ne haittaavat myös vesikirppujen elämää tukkimalla niiden hienot vedensuodatusjärjestelmät. Tällöin vesikirppujen ravinnonotto häiriintyy, ja ne kuolevat nälkään.

Jotkut sinilevät tuottavat vesikirpuille haitallisia myrkkyjä. Sinileväkukinnot voivat olla kirpuille vaarallisia myös välillisesti. Kukintojen kuoltua niitä hajottavat bakteerit kuluttavat elämää ylläpitävän hapen vedestä, jolloin veden pH muuttuu monille veden eliöille epäsuotuisaksi.

Kalastus apuna vesistöjen hoidossa

Vesikirput ovat tärkeää ravintoa kaloille ja etenkin kalanpoikasille. Kun vesikirppujen määrä vesistössä vähenee, myös kalojen ravinnonsaanti vaikeutuu, ja ne joutuvat kuluttamaan enemmän energiaa ravinnon etsimiseen.

Kalastamalla on mahdollista ennaltaehkäistä haitallisia sinileväkukintoja. Kohdistamalla kalastus vesikirppuja ravinnokseen käyttäviin kalalajeihin kyseinen kalakanta heikkenee, jolloin vesikirppuja säästyy petojen suilta.

Pieniin järviin voidaan myös istuttaa sellaisia petokaloja, jotka saalistavat vesikirppuja syöviä kaloja. Tällöin vesikirppuihin kohdistuva paine pienenee, ja niiden populaatio saa rauhassa kasvaa. Mitä suurempi populaatio on, sitä tehokkaammin se pystyy pitämään kasviplanktonin aisoissa.

Vesistöjen ravintoverkot ovat monimutkaisia. Vain yhteen eliöryhmään kohdistuva häiriötekijä voi järkyttää yllättävällä tavalla koko vesiekosysteemin dynaamista tasapainoa.

Toimittaja Saija Kajala on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta pääaineenaan ympäristöekologia

Katso myös Eläinplankton