Brittiautoilua hampaat irvessä

Brittien on sanottu olevan tilastojen kärkipäässä auto-onnettomuuksien vähäisyydessä. Omakohtaiset kokemukset etupenkillä saavat epäilemään suuren luokan lahjontaa.

Minulla on ollut kyseenalainen kunnia päästä seuraamaan nuorten brittien ajokulttuuria etupenkiltä käsin. Vaikka nuorten kuskien ajotavassa on varmasti korjattavaa kaikkialla, pelkääjänpaikka on saanut aivan uuden merkityksen seuratessani paikallista liikennekäyttäytymistä.

Ensimmäisenä huomioni väistämättä kiinnittyi kaasujalkaan, joka vaikuttaa jokaisella painavan liikaa oltiin sitten asuntoalueella tai kapealla maaseututiellä. Lukemat auton kojelaudassa päihittävät nopeusrajoitukset tien reunassa melkein aina, kun edessä ei ole ketään hidastamassa vauhtia. Jos edessä on joku, ajetaan perälaudassa kiinni jarruja polkien, mikä lienee opittu jokapäiväisissä ruuhkissa pelatessa “kuka ehtii nopeiten kotiin”-peliä.

Poikkeusta kaasupolkimen kulutuksessa eivät tee edes asuntoalueet, joissa usein näkee lapsia leikkimässä ajotiellä. Omalla alueellani teille on laitettu hidasteiksi Suomestakin löytyviä korokkeita, jotka tosin saa helposti väistettyä, koska vain tien keskiosaa on korotettu ja reunoille on jätetty juuri renkaiden mentävät korokkeettomat kaistat.

Tiet ovat myös historiallisista syistä niin kapeita, että kaksi autoa ei pysty ajamaan vierekkäin, vaan toisen vastaantulijoista on väistettävä parkkitilaksi jätetylle kaistalle. Kummallakaan syyllä hidastaa vauhtia ei kuitenkaan tunnu olevan mitään merkitystä. Korokkeiden väistelystä on tullut hauska peli, jossa menestyminen tuottaa kunniaa, ja varsinkin miesajajat luulevat saavansa lisäpisteitä saadessaan aikaan pari läheltä piti tilannetta vastaantulijoita väisteltäessä. Ihme, että ajoteillä edelleen liikkuu pyöräilijöitä.

Kaasuttelun lomassa on toki pakko painaa jarrujakin, mikä saa aikaan toisen ärsyttävän piirteen nuorten brittien ajamisessa. Tasainen ajotapa jää kaukaiseksi unelmaksi, kun vuoro vuorotellen painetaan kaasua, kiihdytetään vähän lisää ja lyödään jarruja pohjaan sen mukaan, miten tiheässä vastaantulijat tai edessä hidastelija ovat.

Liimautuessaan vuorotellen istuimen selkänojaan ja tuulilasiin ihmettelee kerta toisensa jälkeen ovatko britit koskaan kuulleet ekologisesta sekä taloudellisesta ajotavasta. Suomessa autokoulun käyneenä muistan hyvin yhden ekologisen ajotavan perussäännöistä: aja tasaisesti. Ennakoimalla ja äkillisiä kaasutuksia sekä jarrutuksia välttämällä vähentää auton ympäristölle haitallisia päästöjä ja säästää samalla rahaa.

Kaikki kuskit, joiden ajoa olen päässyt seuraamaan, ovat olleet 20-30-vuotiaita, mutta ajotavat ovat tuoneet mieleen lähinnä teini-ikäisen uhoiluineen ja näyttämishaluineen. Autokoulun voi kuitenkin aloittaa ja ajokortin saada 17-vuotiaana, mikä ei ratkaisevasti poikkea suomalaisesta 18 vuoden ikärajasta. Missä siis piilee syy huolestuttavaan ajotapaan?

Viime aikoina on puhuttu paljon ajettaessa kuunneltavan musiikin tai puheen vaikutuksesta ajamiseen ja todettu, että kiivastahtinen musiikki saa vaistomaisesti jalan painumaan tiiviimmin kaasupolkimelle. Tähän on pakko todeta, että viimeiset listahitit ovat soineet alusta loppuun joka kerta, kun olen istunut täällä auton kyydissä eikä listalla taatusti ole ollut ainuttakaan panhuilukappaletta Perusta.

Kun tarkemmin ajattelee, istuminen nuoren britin kyydissä muistuttaa hieman tietokonepeliä, joiden parista 20-30-vuotiaatkin nykyään löytää. Päämäärään on päästävä mahdollisimman nopeasti, matkan varrella on selviydyttävä erilaisista tekijöistä, jotka yrittävät estää tai hidastaa perille pääsyä, ja taustalla soi vetävä musiikki. Enää puuttuvat vain mummoista saatavat lisäpisteet.

Ehkäpä selitys piileekin vallitsevassa kulttuurissa? Kuten kunnon länsimaassa konsanaan, nuoriso on hyvin pitkälti täysin median kourissa, joka sanelee mikä on muotia ja miten käyttäytyä coolisti. Elämä on ainaista ajan hermolla pysymistä sekä toisten hyväksynnän hakua. On pakko tehdä vaikutus. Voisiko siis olla, että sama käyttäytyminen jää päälle ja toistuu liikenteessä? Kasvaako musiikkitelevision ulottumattomissa parempia ajajia?

Vuosien saatossa saamme nähdä aikuistuvatko “teinikuskit” vai paheneeko tilanne sukupolvi toisensa jälkeen. Juuri nyt jokainen voi kuitenkin tarkastella omaa ajotapaansa ja miettiä ajamisensa uudestaan ympäristöä ja tulevia sukupolvia ajatellen. Parasta olisi siirtyä käyttämään kevyttä tai joukkoliikennettä. Jos ei voi luopua autosta kokonaan, voi opetella ajamaan ympäristöä säästäen tai kerätä kokoon kimppakyydin. Pienimmälläkin ekoteolla on merkitys.

 
1.5.2004 Anne Nyyssönen