Joulunodotusta vai joulukulutusta?
Monet englantilaiset ovat kyllästyneitä läpikaupalliseen jouluunsa. Aitoa joulun henkeä kaivataan, mutta harva osaa etsiä sitä tarpeeksi läheltä – omasta sisimmästä.
On taas tullut aika kaivaa esiin tonttumyssyt - tai siis se alkoi jo pari kuukautta sitten, kun ensimmäiset joulukalenterit sekä joulunaposteltavat ilmestyivät koristamaan kauppojen hyllyjä.
Lokakuun alusta lähtien olen seurannut, miten jokaisen kaupan ovensuuhun on ilmestynyt oma joulukuvasto. Ilmoituksia joulumyyjäisistä on näkynyt jo Halloweenistä eli lokakuun viimeisestä päivästä lähtien. Ja viimeistään marraskuun lopulla jokaisessa kyläpahasessa kautta Englannin on vietetty jouluvalojen sytyttämisen juhlaa jos jonkinlaisen julkimon johdolla.
Canterburyssa joulu on siis ollut ilmassa jo lokakuusta lähtien, vaikka ihmiset ovatkin ottaneet sen vastaan vaihtelevissa määrin. Osa aloitti lahjojen keräämisen heti samassa kuussa ja loput ruuhkauttavat kaupungin keskuskatua parasta aikaa. Joulu tuokin kaupunkiin ylimääräistä rahaa, kun ihmiset ympäri Kentin maakuntaa ja kanaalin toiseltakin puolelta tulevat tekemään tänne jouluostoksensa.
Kaduilla on vaikea liikkua ihmismassan aaltoillessa kaupasta toiseen ja parin metrin välein virtaa hidastavat mauttomia, välkkyvävaloisia tonttumyssyjä myyvät kaupustelijat. Kaikkialle kantautuu paahdettujen kastanjoiden haju ja korvat täyttyvät tasaisesta pulinan ja kauppojen joululaulujen sekoituksesta.
Canterburyn viikonlopputungos ei kuitenkaan vedä vertoja läheiselle Rochesterin kaupungille: siellä vietetään yhden viikonlopun ajan joka joulu Dickensian Christmas -juhlaa kaupungissa eläneen kirjailija Charles Dickensin romaanien innoittamana. Kaupunki on koristeltu jouluvaloin ja kaduilla myydään joululeivonnaisia, joulutavaraa sekä ruokaa nälkäisille kävijöille.
Samalla pidetään dickens-henkisiä esityksiä, tanssia sekä musiikkia ja koko juhlan kruunaa keskuskadun läpi kulkeva paraati, johon osallistuvat joulupukki, säkkipillinsoittajat sekä dickensläisiin asuihin sonnustautuneet ihmiset kaikkialta Kentistä. Paraati päättyy linnan puutarhaan, johon on rakennettu väliaikainen huvipuisto karuselleineen ja maailmanpyörineen.
Dickensian Christmas on ollut osa minunkin joulunodotustani aina siitä lahtien, kun asuin puoli vuotta kyseisessä kaupungissa. Joka joulu olen käynyt ihmettelemässä ihmispaljoutta, joka kirjaimellisesti tukkii keskuskadun, mutta tänä vuonna ihmisiä tuntui olevan enemmän kuin koskaan ennen.
Aikaisempien vuosien lämmin tunnelma tuntui kylmenneen, sillä ihmisiä oli liikaa - kaikkialta Lontoosta Doveriin - ja jokainen vaikutti olevan valmis taistelemaan kynsin hampain hyvästä paikasta paraatin alkaessa tai säilyttääkseen paikkansa kassajonossa. Kauppiaidenkin hymyt alkoivat hyytyä illan pimetessä.
Pikkukaupunkien jouluhulina on silti pientä Lontooseen verrattuna. Yhden englantilaisista jouluperinteistä voisi sanoa olevan matka sinne katsomaan Oxford ja Regent Street -katujen jouluvaloja sekä Fortnum & Mason -tavaratalon upeita näyteikkunoita. Tavallisella kansalla kun ei ole varaa oikeasti ostaa Fortnum & Masonilta.
Tänä vuonna näyteikkunat ovat jälleen henkeäsalpaavia kimalteineen sekä kultauksineen, mutta ne eivät vedä vertoja Regent Streetin jouluvaloille, joiden sponsorina on tällä kertaa Disney. Joulupukkien ja lumihiutaleiden sijasta katujen yllä välkkyvätkin, kas kummaa, hahmot vastikään teattereihin tulleesta elokuvasta The Incredibles (“Ihmeperhe”).
Jos Oxford ja Regent Steetillä on joskus voinut sanoa olleen joulutunnelmaa, tänä vuonna siellä ei ole muuta kuin markkinahenkeä. Lontoon taika puree silti edelleen, sillä tänäkin jouluna englantilainen toivotus “Merry Christmas” hukkuu varsinkin italialaisten ja espanjalaisten vilkkaaseen ja äänekkääseen puheeseen, kun yrittää luovia tietä eteenpäin ostoskassien keskellä.
Englantilaiset ovat itsekin tiedostaneet meneillään olevan rahanteon. Suusta kuin suusta kuulee joulun tulleen taaskin edellistä vuotta aiemmin ja Lontoon valojen vetäneen pisimmän korren mauttomuudellaan. Harvempi silti tekee asialle mitään ja kulkee vain virran mukana kaupasta toiseen, kuten jokaisena aiempanakin jouluna.
Ehkä englantilaisen joulun kaupallisuuden korostuneisuus onkin saanut minut viime vuosina hakeutumaan vastakkaiseen suuntaan: ostamaan vain tarpeellisen ja panostamaan lämpöön ja kiitollisuuteen siitä, että voin viettää joulua läheisteni seurassa. The Incredibles -näköisnuket unohtuvat vuodessa, mutta hyvä joulutunnelma ja -rauha säilyvät muistoissa vanhuuspäiviin saakka.
Canterburyn joulukin voi siis olla kaunis, kunhan lähtee kävelemään keskustaan kauppojen suljettua ovensa ja ihmisten virrattua koteihinsa lämmittelemään. Talosta taloon ripustetut valot luovat rauhallista joulutunnelmaa, jota korostaa vanha idyllinen arkkitehtuuri ja valossa kylpevä katedraali. On helppoa kuvitella olevansa keskellä vannehameiden aikakautta ja kuulla kavioiden kopsetta mukulakiveyksillä ilman että poistuu kaupunginmuurien sisästä.
Aitoa joulutunnelmaa on turha asiakseen hakea toisesta kaupungista tai kauppojen hyllyiltä; sitä ei myydä purkissa vaan sen löytää halutessaan sisältään.
11.12.2004 Anne Nyyssönen
