Kesä kukkii jo Canterburyssa
Suomen painiskellessa lumikinosten keskellä Canterbury siirtyy jo odottamaan kesän tuloa. Kesää jaksaa odottaa, sillä suomalaiselle Etelä-Englannin aikaisin saapuva kevät tuntuu ylellisyydeltä.
Brittiläisen vuoden masentavimmat kuukaudet ovat vihdoin turvallisesti takana päin. Talvikuukausien harmaat, painostavat sadepilvet eivät tunnu enää todellisilta, kun tuntee kasvoillaan kutittelevan kevätauringon ja nenässään hennon hyasintin tuoksun.
Ensimmäiset merkit kevään tulosta olivat nähtävillä jo helmikuussa. Silloin valkoisenkuulaat lumikellot ponnistivat tiensä maan pinnalle, vaikka lämpötila pysytteli edelleen nollan tuntumassa.
Maaliskuussa oli jo mahdollista punoa voikukkaseppele karkottamaan viimeisetkin talven rippeet kuten valkosipulikin saa vampyyrin pinkaisemaan juoksuun. Sateiden jatkuessa talvitakkia ei silti tarvinnut vielä vaihtaa t-paitaan.
Nyt, huhtikuun puolivälissä, kevät on takuuvarmasti saapunut. Ihmisten innokkuudesta siirtyä seuraavaan vuodenaikaan kertovat puutarhoissa kukoistavat monenkirjavat tulppaanit, narsissit sekä hyasintit, jotka väriloistollaan tuntuvat kiitokselta luonnolle talven selän taittumisesta.
Seuratessani puiden lehtisilmujen pullistumista hämmästyn kerta toisensa jälkeen kuullessani kinosten ulottuvan koti-Suomessa viela puolisääreen ja Kallaveden pysyttelevän umpijäässä. Vaikka masentavat, vettä lotisevat talvikuukaudet saavatkin minut joka vuosi haaveilemaan kotoisista lautasenkokoisista lumihiutaleista, on kevään tullessa pakko myöntää, etten sittenkään saattaisi vaihtaa Iso-Britannian sateita Suomen lumikinoksiin.
Suomen sotkuinen kevät kumisaapaskeleineen ja kaupungit hiekkaan kietovine katujen puhdistuksineen ei houkuta, kun vaihtoehtona on luonnon elvyttämisen aloitus puhtaalta pohjalta.
Vaikka kevään tulo pystyykin olemaan silkkaa auringonpaistetta, on olemassa yksi takuuvarma keväänmerkki, jonka saattaisin mieluummin jättää huomiotta. Kevään tietää tulleen, kun pienikokoisen Canterburyn kapeat kadut alkavat pahenevassa määrin tukkiutua innokkaina hyörivistä turistilaumoista.
Ensimmäisenä keskustan valtaavat suurina rykelminä parveilevat ranskalaiskoululaiset ja pikku hiljaa joukkoon liittyvät aasialaiset, amerikkalaiset sekä mittava joukko eurooppalaisia. Canterburyn kaupunginvaltuusto saattaa ylpeänä myhäillä kaupungin suosiosta päivämatkakohteena, mutta kameroita väisteleville asukkaille tulee setelitukkojen sijaan ensimmäisenä mieleen päänsärky.
Turisteista huolimatta kevät antaa enemmän aihetta hymyyn kuin itkuun. Canterburyn puutarhojen kylpiessä kasvikunnan kaikissa väreissä jään odottamaan ilmojen lämpenemista t-paitakeleihin ja siinä sivussa kopistelen pölyt piknik-koristani. Hyasintteja nuuhkiessa kesälle ennustetut anteliaat sateet eivät vielä synkennä taivastani.
14.4.2004 Anne Nyyssönen
