Kotimaa vaihdossa

Maassa maan tavalla, sanotaan. Pitääkö jokaisen siis valita maa elämäntapojen perusteella? Tutkinnon lähestyessä loppuaan Canterburyssa mietitään tulevaisuutta sekä tarvitaan maille tarkoitettuja luonnetestejä.

Saatuani todistuksen käteeni ja juotuani onnittelusamppanjat olen kuukauden päästä vapaa tekemään mitä haluan ja menemään minne haluan. Kulutettuani koulunpenkkejä 12 vuotta putkeen ajatus moisesta vapaudesta kuulostaa herkulliselta. Vuodet ovat opettaneet minulle yhtä sun toista itsestäni, joista päällimmäiseksi on noussut tarpeeni elää harmoniassa itseni ja ympäristöni kanssa. Uskon sisäisen rauhan olevan ainoa kestävä keino toteuttaa haaveeni, mutta sitä tavoitellessani tunnen parhaaksi etsiä samanhenkistä elinympäristöä.

Moni uskoo oman maan olevan mansikka, minkä takia moni valmistuvista ystävistäni palaakin kotimaahansa suorinta tietä. Olen kuitenkin huomannut ettei mustikoissaan ole mitään vikaa; olen itse asiassa aika perso kaikenlaisille marjoille. Kaikissa maissa pystyy varmasti elämään, mutta on yhtä varmaa että jotkut maat tuntuvat kotoisemmille kuin toiset. Minun tehtäväni on nyt tehdä vertailuja ja määrittää seuraava elinympäristöni, vaihtoehtoina Iso-Britannia, Suomi tai maa x. 

Suomalaiset tunnetaan maailmalla ahkerana kansana, minkä olen itsekin tajunnut olevan totta katsottuani asiaa ”ulkopuolisen” silmin. Päihimme taotaan pienestä pitäen, että menestyksen saavuttaa vain kovalla työllä ja ahkeruudella, mikä on oikeastaan aika amerikkalainen ajatus. Työmoraalimme onkin korkea ja olemme todella kilpailukykyinen kansa maailmalla, mutta samalla yhä useampi meistä kokee vakavaa työuupumusta, syömme purkeittain masennuslääkkeitä ja kamppailemme kärkisijoista itsemurhatilastoissa.

Työtahdin suhteen Iso-Britannia ei poikkea Suomesta paljoakaan; täälläkään menestykseen ei pääse kiinni paiskimatta kovasti töitä haaveidensa eteen. Sanoisin kuitenkin Iso-Britannian olevan maana rasittavampi (ainakin täällä Lontoon kupeessa) kuin Suomi, sillä täällä materialismi on ehtinyt paljon pidemmälle; enemmän työtä tuo enemmän rahaa jolla voi ostaa lisää televisiossa mainostettua tavaraa.

Olen huomannut sen itsessänikin: tänne tultuani olen alkanut kiinnittämään paljon enemmän huomiota ulkoisiin seikkoihin ja huomannut hypisteleväni merkkivaatteita, jotka ovat tässä maassa kova sana. Olen voinut kiittää opiskelijan kilisevää kukkaroa siitä, että olen houkutusten edessäkin pysynyt materialisminvastaisella polullani.

Suomen ja Iso-Britannian ajoittaiseen tappotahtiin turtuneena pikainen matka kanaalin toiselle puolelle Ranskaan oli uskomaton tilaisuus hengittää ja katsoa ulkopuolisena Isoa-Britanniaa, jonka vikoihin olin jo tottunut. Ranskassa ihmisten elämä ei yhtäkkiä pyörinytkään työn ympärillä, heillä tuntui olevan aikaa jäädä vaihtamaan kuulumisia kadulla ja yleensäkin nauttia elämästä. Heillä näytti olevan arvot kohdallaan; he vaikuttivat elävän elämälle – ei työlle. Olisin mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa.

Aina ei tietenkään voi vapaasti valita missä haluaa aamulla herätä. Itsekin joudun pitkällä tähtäimellä pohtimaan millainen tulevaisuus taiteilijana missäkin maassa odottaa ja uhrauksia on tehtävä, mutta henkisesti kestävämmän elämän kohdalla aion ensin kokeilla unelmien toteuttamista. Voi olla, että etsinnöissäni putoan tyhjän päälle, mutta kukapa tietää vaikka alleni leviäisi yhtäkkiä pelastava turvaverkko. Vain uskaltamalla ottaa riskejä ja kokeilemalla voi löytää oman tyynen satamansa ja pitkäjännitteisyydellä mielenrauhansa miljoonakaupungin melskeessä.

29.6.2005 Anne Nyyssönen