Lumen iloja, lumen kiroja

Kentin pellot kietoutuvat harvoin lumivaippaan. Lumen näkeminen kentiläisen silmin antaa valkealle puuterille sen kauan sitten kadotetun hohteen.

Viime tammikuussa Kentissä satoi lunta jo toisena talvena peräkkäin ja elohopea putosi pari astetta pakkasen puolelle. Pariksi päiväksi kaikki peittyi muutaman sentin paksuiseen vetiseen lumeen, joka jäätyi ja suli pois auringon päästyä taas pilkistämään pilvimaton takaa.

Viime vuonnakin Kentissä satoi lunta samoihin aikoihin, mutta sitä edellistä kertaa pitää hakea jo melkein kymmenen vuoden takaa. Lyhyen elämänsä aikana lumi ehti kuitenkin yhdistää ja ihastuttaa, mutta myös erottaa ja vihastuttaa.

Lapsille nuo pari pakkasenpuremaa päivää olivat silkkaa juhlaa – ei vähiten siksi että muutamia kouluja suljettiin. Pieniä lumiukkoja nousi pihoihin, pulkkia kaivettiin esiin komeroista ja kadulla sai varoa saamasta kylmää tälliä otsaansa.

Jotkut saivat nähdä lunta vasta toista kertaa elämässään, joten pulkkamäkeen oli päästävä vaikka ruohonkorsia tuntui olevan rinteissä näkyvillä enemmän kuin itse lunta.

Monet vanhemmat ottivat myös harvinaisen herkun hymyssä suin vastaan osallistumalla lasten lumileikkeihin. Useammalla aikuisella suupielet kuitenkin vetäytyivät alaspäin talvisen maiseman edessä, sillä Kentissä lumen tuloon ei ole totuttu varautumaan.

Junaliikenteen lamaantuminen tai junien rankka myöhästyminen oli lukuisten Lontoossa työskentelevien toteutunut painajainen eikä autoilijoidenkaan tilanne ollut sen parempi. Talvirenkaitten puuttuessa nopeudet oli pudotettava alle puoleenkin normaalista ja liikenne mateli – toisaalta meno teillä muuttui helposti hengenvaaralliseksi luistelunäytökseksi.

Ainoana apuna oli runsaskätinen teiden suolaus ja hiekoitus, mikä tuskin teki hyvää luonnolle, mutta varmasti pelasti monen ihmisen hengen.

Vaikka monelle työssäkäyvälle lumi aiheuttikin pari ryppyä lisää, osasi yksi ammattiryhmä silti iloita kylmenneestä säästä. Kauppiaiden mieltä varmasti lämmitti nähdä ihmisten aloittavan ruoan ja tavaroiden hamstrauksen, siltä varalta että kelit huononisivat entisestään tai lumentulo ja pakkanen jatkuisi pitkään. Säilykkeiden, varsinkin purkkikeittojen, myynti kasvoi ja suola pääsi lähes loppumaan.

Useimmat liikkeet olivat jo varautuneet ostoryntäykseen tilaamalla lisää tavaraa, tosin tänä vuonna ihmisten hätä oli viime vuotta pienempi; viime talven lyhyestä pakkasjaksosta viisastuneina harvempi uskoi lumen kestävän Kentin ilmastossa kovinkaan pitkään.

Pienen lumipyryn aiheuttaman hälinän keskellä itse aluksi vain naureskelin – talvisessa Suomessahan tunteita ei nostata muu kuin talven ensimmäinen lumihiutale, sillä lumeen tiedetään ja osataan varautua.

Arkeni ei siis heittänyt kuperkeikkaa, mutta valkoisia talvia kaivattuani olin toki innoissani veden muuttuessa lumeksi. Huomasin katsovani lasten intoilua vierestä aluksi varsin huvittuneena; olinhan sentään elämäni aikana saanut rakennella lumesta mielettömiä linnoja lumiukontynkien sijaan.

Seuratessani kohta teini-iän ohittavien nauruntäyteisiä lumisotia aloin kuitenkin tuntea itse olevani hiukan typerä. Minulla oli mahdollisuus joka talvi – ja nykyään vain joka joulu – nauttia reisiin asti ulottuvista kinoksista ja useita viikkoja kestävistä lumiukoista, mutta nyt osasin enää vain kohauttaa sille olkapäitäni.

Vanhetessa talven suurimmasta ilosta oli tullut jotain ikävää, mikä oli ravisteltava olkapäiltä ennen kuin se ehti sulamaan takin harteille. Harmikseni minusta oli tullut äitini, jonka käsky olla kastelematta vaatteita lumessa peuhatessani oli lapsena tuntunut ihmisoikeuksien vakavalta loukkaukselta.

Jos uskomaton tuurini jatkuu ja saan nähdä Kentin peittyvän lumeen kolmantena talvena peräkkäin, aion käyttää nuo harvinaiset hetket elvyttäen lumilyhtyjen ja –ukkojen tekotaitojani. Ehkä en kuitenkaan ryhdy lumipallo kourassa harjoittelemaan tähtäämistä, enhän halua karkottaa lumisateita pitämällä niitä itsestäänselvyytenä.

Kolmas luminen talvi lisäisi kuitenkin huolta, jota äärisään tihentynyt esiintyminen viime vuosina ympäri Eurooppaa ja maailmaa on jo kasvattanut. Onko kyseessä ilmastonmuutos? Mikä meitä tulevaisuudessa odottaa?

29.02.2004 Anne Nyyssönen