Siivetönnä en voi lentää?

Lontoosta Tokioon, maapallon toiselle puolelle, lentää 11 tunnissa. Tampereelta Lontooseen pääsee parillakymmenellä eurolla. Käytännöllistä? Ehdottomasti. Halpaa? Kyllä vain. Ekologisesti järkevää? Ei todellakaan.

”Oi jospa kerran sinne satumaahan käydä vois,
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois,
vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan,
vain aatoksin, mi kauas entää, sinne käydä saan.”

- Unto Mononen 1955

Viikko sitten Wienissä opiskeleva ystäväni oli käymässä kotonaan Englannissa. Olimme vuoden aikana aina kulkeneet ristiin, ja nytkin hän oli töiden takia kiikissä Hastingsissa, ajomatkan päässä Canterburysta. Asioita helpottaakseni ehdotin, että tapaisin hänet Hastingsissa, onhan Hastings kuitenkin hieman lähempänä Canterburya kuin tuhansien kilometrien takainen Itävalta. Ystäväni pääsi kuitenkin lomalle pariksi päiväksi.

Tavatessamme Canterburyssa ystäväni kommentoi Wienin, Hastingsin ja Canterburyn välimatkoja sanoen, ettei Wien ole sen kauempana kuin Hastingskaan. Wieniinhän lentää Lontoosta parissa tunnissa ja muutamalla eurolla! Sehän maksaa melkein vähemmän kuin juna Hastingsiin ja käy melkein yhtä näppärästi! Halpaa ja helppoa? Hyvin pitkälti. Järkevää? Hankala kysymys. 

Lentämisestä on hyvinkin tullut helpoin ja yhä useammin halvin tapa matkustaa. Kuulostaa uskomattomalta, että pari vuosisataa takaperin matka Lontoosta Tokioon olisi vienyt viikkoja, mutta tänään illalla lähtiessämme olemme aamulla perillä. Siinä ajassa aiheutamme ympäristöllemme ja tulevaisuudellemme mittavia tuhoja, mutta onko sillä väliä kun lentoemot tarjoilevat viiniä ja istuimen saa laskettua mukavaan nukkuma-asentoon? Ehkä luonnonsuojelijoiden hätähuudot olivatkin pelkkää pahaa unta; ilmakehä voi hyvin eikä maailmansotia koskaan käytykään.

En puhu lentämisen haitoista kevein hartein - miten voisinkaan, kun olen kolmen viimeisen vuoden aikana lennellyt yhdeksän kertaa Englannin ja Suomen väliä. On turha kuvitella pyhimyksenkehää pääni ympärille, sillä olen ympäristöaatteistani huolimatta yhtä syyllinen maapallon tilaan kuin ajattelematon ystävänikin, ehkä pahempikin rikollinen, sillä lentäminen on yksi pahimmista ekologisen jalanjäljen suurentajista. Itse laskisin syytelistaan myös halpalentojen käytön.

Pulmaa ei ole helppo ratkaista, kun ottaa huomioon opiskelijan kukkaron ja lentämisen helppouden. Jos rahalla ja ajalla ei olisi väliä, tekisin ilomielin matkastani Suomeen koukeroisen käyttämällä julkisia kulkuvälineitä ja kiertäen Ruotsin tai muutaman manner-Euroopan maan kautta. 

Viime kesänä haaveilinkin kotimatkasta Ruotsin läpi, mutta karu totuus iski nenäni poskelle, kun laskeskelin lauttamatkojen, junien ja majoituksen yhteishintaa. Lisämiinuksena oli matkanteon epävarmuus; ehtisinkö seuraavaan kulkuneuvoon vai jäisinkö rannalle laukkujeni seuraksi? Yksin öisen Tukholman kaduilla olisi aikaa miettiä miten lentämällä olisin ollut aikoja sitten uinumassa oman punkkani pohjalla.

Toisaalta, onko matkustamisen tarkoitustakaan olla helppoa, nopeaa ja halpaa? Ehkä olisikin paras tutkia nykyistä käsitystä siitä millaista matkustamisen tulisi olla tai mitä mukavuus on. Sen sijaan, että tuskailisi lennon Suomesta Espanjaan vievän jopa kolme tuntia, joiden aikana takamus ehtii ikävästi puutua, olisiko mahdollista tehdä matkustamisesta osa matkaa? Lautalla pääsisi lahden yli ja siitä voisi jatkaa pienissä erissä eri kulkuvälineillä halki manner-Euroopan. Mitä suotta kaasuttaa talla pohjassa suoraan Espanjan rajalle, kun voisi kierrellä ja nauttia matkalle sattuvien maiden kulttuurista ja maisemista?

Matkustaminen ajan kanssa ei kuitenkaan kuulosta toimivalta ratkaisulta nykyihmiselle. Kenen työ antaa aikaa tarpeeksi pitkään lomaan? Kuka voi (uskaltaa) jättää kukkaron hetkeksi mielestä, kun yhteiskunta painostaa hankkimaan lisää rahaa, muhevamman pankkitilin? Kuka edes haluaa tinkiä omasta edustaan yhteisen hyvän vuoksi? Ei mun tartte, kun toi naapuri on yks’ niistä ekokiihkoilijoista. Maailmas’ on kuule niitä ihan tarpeeks’, enkä mä ehtis nyt muutenkaa.

Ehkä ongelman aiheuttajana on sittenkin yhteiskuntamme arvojärjestys, jonka muutos lähtee jokaisen omien arvojen tarkastelusta. Lienee mahdotonta vaatia, että lentäminen lopetettaisiin kokonaan, mutta jokainen voi vauhdittaa kestävämpien vaihtoehtojen kehitystä valitsemalla toisin ja miettimällä omaa käsitystään mukavasta matkanteosta.

14.3.2005 Anne Nyyssönen