Ikuisia kysymyksiä

Jokin aika sitten minua pyydettiin radio-ohjelmaan vieraaksi. Kun minulle selvisi ohjelman aihe ”13 ikuista kysymystä”, innostuin välittömästi.

Pohdimme ohjelmassa Eve Mantun kanssa muun muassa mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, mikä on elämän tarkoitus, mitä on ihminen ja miksi on niin vaikeata tehdä oikein ja hyvää.

Ikuiset kysymykset ovat nimensä mukaisesti vaivanneet ihmistä aikojen alusta asti, eikä tyhjentäviä vastauksia tunnu vieläkään löytyvän. Näihin kysymyksiin pitäisikin jokaisen löytää vastaukset omasta itsestään, eikä hyväksyä jonkun toisen ratkaisuja sellaisenaan. Samaten olisi hyvä pitää löytämänsä vastaukset avoimina jatkokehittelylle.

Pohtiessa tällaisia kysymyksiä on hyödyllistä huomioida kysymysten luonne: ne juontuvat ikuisuudesta, eivätkä siis meidän rajallisesta ajan ja paikan viitekehyksestämme. Tällöin sanallinen vastaus on aina vajaa, koska sanat ovat vain symboleita, niiden merkitys on aina epätarkka ja niiden määrä on rajallinen. Äärettömyyttä, rajattomuutta ja ikuisuutta ei voida siis koskaan ilmaista sanoin ja siksi nämä kysymykset tulevat myöskin pysymään ratkaisemattomina.

Ikuisten kysymysten pohdinta olisi nähdäkseni nykyihmiselle varsin hyödyllistä. Tällaiset hankalammat kysymykset aktivoivat sellaisia aivojen osia, jotka nykyisin jäävät useimmiten ihmisiltä käyttämättä. Näihin kysymyksiin ei yksikään vastaus ole täysin oikea tai väärä, eikä näkemyksiä voida välttämättä juurikaan todistella – etenkään tieteellisesti.

Vaikka tämän tyyliset kysymykset saattavat vaikuttaa joskus epäolennaisilta, antaa niiden pohtiminen uudenlaisen näkökulman elämään. Uusi laajempi perspektiivi asioihin rikastaa myös arkisia kokemuksia sekä auttaa ymmärtämään niitä.

Jatkoin ikuisten kysymysten pohdiskelua radio-ohjelman jälkeen osoitteessa www.merkitys.org .

16.5.2005 Henrik Varpiala