Afganistanin ympäristöasiat vaativat pikaisia toimia

 

Afganistanin ympäristön tila oli huolestuttava jo ennen USA:n ja sen liittolaisten hyökkäystä maahan. Muun muassa miinat, vesien pilaantuminen ja hakatut metsät vaikeuttivat elämää.

 

YK:n arvioiden mukaan Afganistanissa oli ennen USA:n pommituksia jo 5-11 miljoonaa maamiinaa, joita oli levitetty 11 prosentille Afganistanin maaperästä.

Arviolta 100-300 afgaania astuu miinaan joka kuukausi. Heistä onnekkaimmat selviytyvät raajan menetyksellä. Joillain alueilla jopa 12 prosenttia väestöstä on joutunut tekemisiin miinojen kanssa. Suurin osa uhreista on lapsia. Kouluissa opetetaankin lapsia tunnistamaan ja välttämään miinoja, mutta jopa aikuiset ekspertit tekevät virheitä.

Sen lisäksi, että miinat ja räjähtämättömät ammukset aiheuttavat suunnattomia inhimillisiä kärsimyksiä, joudutaan niiden takia hylkäämään tuhansia hehtaareja viljelysmaata. Miinojen poistaminen on erittäin hidasta, sillä se vaatii tarkkojen turvatoimien noudattamista ja äärimmäistä huolellisuutta.

Kaikkiaan miinojen ja räjähtämättömien ammusten poistaminen tullee kestämään kymmeniä vuosia, sillä Kosovossa niiden poistamiseen huomattavasti pienemmältä alueelta arvellaan kuluvan noin 10-15 vuotta.

Vesien pilaantuminen

Useimmissa osissa Afganistania wc-jätteet pääsevät pilaamaan juomavettä. Viemäröintiä ei ole kyetty rakentamaan yhtä nopeasti kuin ihmiset ovat muuttaneet kaupunkeihin, etenkin pääkaupunki Kabuliin.

Myös pommitukset ovat vahingoittaneet jo ennestään riittämättömiä viemäröintijärjestelmiä. Puutteellinen viemäröinti onkin omiaan edistämään kulkutautien leviämistä, ja saastunut vesi puolestaan uhkaa etenkin lasten ja vanhusten terveyttä.

Metsien tuhoutuminen

Noin 4 000 vuotta sitten maa oli kokonaan metsien peitossa ja alueen ilmasto poikkesi täysin nykyisestä. Vuonna 1977 Afganistanin pinta-alasta kuudella prosentilla oli metsiä ja siitä se on vähentynyt nykyiseen yhteen prosenttiin. Metsien häviämisen suurimpia syitä ovat olleet puiden hakkuu ja myynti muun muassa Pakistaniin, sekä puun käyttö lämmitykseen ja rakentamiseen.

Puuston häviäminen aiheuttaa monia erilaisia ongelmia. Suurin osa maasta on ylänköjä ja vuoristoa, jolloin paljaille rinteille satava vesi aiheuttaa nykyään helposti tulvia. Paljailla rinteillä syntyy myös helposti maanvyörymiä, jotka muodostavat vakavan uhan paikallisille asukkaille. Lisäksi nämä alueet altistuvat voimakkaalle eroosiolle, tuulen ja sateiden kuljettaessa pintamaan pois.

Maanviljely

Afganistanin viljelykelpoinen pinta-ala on pienentynyt kuuteen prosenttiin koko maa-alasta, kun se aikoinaan oli noin 15 prosenttia. Dramaattisen muutoksen ovat saaneet aikaan muun muassa yliviljely, kaupunkien laajeneminen, miinat ja räjähtämättömät ammukset.

Pääkaupunki Kabulin läheisyydessä ongelma on ollut erityisen paha, sillä siellä viljelysmaasta on menetetty noin 30 prosenttia. Tämä on omiaan entisestään vaikeuttamaan alueen nopeasti kasvavan väestön ruokkimista.

Suurin osa maasta on aavikkoa, jonka viljeleminen ei onnistu ilman toimivaa kastelujärjestelmää. Maan pohjoisosissa saadaan kuitenkin normaalioloissa vehnästä kunnon sato. Valitettavasti pitkään jatkunut kuivuus on rajoittanut myös tämän alueen viljelykäyttöä.

Jatkuvat sodat ja pommitukset ovat vaurioittaneet ikivanhoja kallioon hakattuja kastelukanavia ja tuhonneet myös uudempia kastelujärjestelmiä. Kuivuuden takia hylättyjen peltojen hedelmällinen pintamaa on usein kulkeutunut pois tuulen ja sateen mukana.

Jälleenrakennus aloitettava viipymättä

Maassa, jossa FAO:n arvion mukaan jopa 85 prosenttia väestöstä saa elantonsa maanviljelystä, on ensiarvoisen tärkeää toimia nopeasti ja tehokkaasti tämän elinkeinon tukemiseksi. Juuri nyt tarvitaan toimia, jotta lähestyvä kylvökausi saadaan hyödynnettyä. Helmi-maaliskuussa on perinteisesti istutettu ja kylvetty riisi, kevätvehnä ja erilaisia vihanneksia. Näistä saatavalla sadolla voitaisiin helpottaa maassa vallitsevaa nälänhätää kotimaisilla elintarvikkeilla jo kesän aikana.

FAO on keskittämässä Afganistaniin lähettämänsä tuen nimenomaan maanviljelijöille ja näiden perheille. 10 miljoonan dollarin tuki on kohdistettu Takaisin viljelmille -ohjelmalle, jonka tärkeimpinä tavoitteina on antaa viljelijöille mahdollisuus harjoittaa ammattiaan ja taata näiden toimeentulo siihen asti, että ensimmäiset sadot saadaan korjattua.

Näihin tukitoimiin kuuluu myös maan omien resurssien kehittäminen siinä tarkoituksessa, että jatkossakin pystyttäisiin takaamaan riittävästi lannoitteita, työvälineitä ja rakentamaan uudelleen tuhoutuneet kastelujärjestelmät.

 

Tilanteen nyt jossain määrin rauhoituttua on ilmeistä, että monet maasta paenneet pakolaiset alkavat palata takaisin. Monet siirtänevät paluutaan talven yli, mutta kevään kylvökauden lähestyminen nopeuttaa paluumuuttoa. Näille ihmisille on saatava tukea kotien jälleenrakentamiseen, viljelyyn ja maan sisäiseen liikkumiseen.

Suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin avun toimittaminen perille maassa, jossa tiet ovat vaurioituneet pommituksissa ja jonka sisäinen tilanne on kaikkea muuta kuin rauhallinen. Kabul on useimmille palaajille houkutteleva vaihtoehto, sillä siellä kyetään ruuan jakelu takaamaan, mutta kaupungin kyky vastaanottaa uusia asukkaita on sangen rajallinen.

 

Kun Suomessa mietitään uuden ydinvoimalan rakentamista teollisuuden kilpailukyvyn takaamiseksi, on Afganistanissa ratkaistavana paljon suurempi ongelma. Maan energiantuotannon voisi kuvitella hoituvan helposti, onhan sillä käytettävissään runsaasti öljyä. Valitettavasti siltä kuitenkin puuttuu öljynjalostukseen tarvittava tekniikka ja muun muassa diesel ja polttoöljy on toimitettu maahan lähinnä Pakistanista ja Turkmenistanista.

Lisäksi maan hiilentuotanto on jo Talebanien hallintokaudella romahtanut prosenttiin aiemmasta. Vaikka hiilen käyttöön liittyy runsaasti sekä ympäristö- että terveysriskejä, on se kuitenkin helpoin tapa ratkaista asuntojen lämmitysenergian tarve.

 

Ennen Yhdysvaltain hyökkäystä käyttöön otetut vesivoimalat tuottivat EIA:n tietojen mukaan yli 28 megawattia sähköä, mutta Kandaharissa piileskelleitä terroristeja vastaan suunnatut pommitukset vahingoittivat vakavasti sekä voimaloita että niiden patoaltaita. Nyt onkin pelättävissä, että sateiden alkaessa patojen säätöluukkuja ei voida käyttää normaalisti, mikä aiheuttaisi pahimmillaan valtavan tulvan ja vaarantaisi jopa kymmenien tuhansien alueen asukkaiden hengen. Ulkomaisia investointeja tarvitaan siis myös energiahuollon takaamiseen.

Kaiken kaikkiaan Afganistanin jälleenrakentaminen on syytä aloittaa ihmisten perustarpeiden turvaamisesta. Maan voidaan ajatella siirtyvän pysyvästi kohti rauhaa ja demokratiaa vain siinä tapauksessa, että sen asukkaille saadaan järjestettyä asunnot, ruokaa ja toimeentulo.

 

Myös Suomen on otettava osaa jälleenrakennukseen ja sen rahoitukseen, olimmehan mukana antamassa tukemme USA:n kostoiskuille.

18.03.2002 Tiina Sandberg

 

 

Lisätietoa internetissä:

Perustietoa Afganistanista: historiaa, maantiedettä...
Amnesty kampanjoi kansainvälisen oikeuden puolesta