Elämää Espanjassa - matkaoppaiden salatut sivut

 

Tiesittekö, etta suomalaisiin tapoihin kuuluu suudella napaa? Tai että Suomessa on kesälläkin pakkasta? En minäkään tiennyt, mutta espanjalaiset tietävät.

Erasmus-elämä on kiireistä. Olen näiden parin viikon aikana ehtinyt jo eksyä Sevillan Barrio de Santa Cruzissa, ollut sodanvastaisessa mielenosoituksessa ja Manu Chaon konsertissa keskiaikaisessa Meridassa, tutustunut lukuisiin kansallisuuksiin yliopiston juhlissa, opettanut koiran antamaan tassua, ratsastanut Grand Prix -tason estehevosilla, syönyt aamupalaksi liikaa churroja, oppinut tanssimaan salsaa ja tuskastuttanut lukuisia ihmisiä kehnolla espanjallani, noin muutamia mainitakseni.

Savuiset kujat, muovipussi-vuoret...

Espanjalainen päivittäinen elämänmeno matelee pitkin pakokaasuisia avenidoja, palmujen reunustamia puistoja, joissa lapset leikkivät jopa puolilta öin, sekä keskikaupungin kiemurtelevilla kujilla, joissa tupakansavu, paistettu kinkku ja leipomoiden tuoksu sekoittuvat yhdeksi tyrmääväksi hajujen kakofoniaksi.

Espanjalaiset, nuo Euroopan lyhimmät ihmiset, polttavat tupakkaa aina ja kaikkialla, mukaanlukien kaupan kassalla, joka on luonnollisesti kauhistus tupakoimattomalle suomitytölle. Tupakka, kuten moni muukin ostos on täällä hyvin edullista näin suomalaisesta näkökulmasta.

Ostoksilla saa huomata, että kaikki pakataan moneen laatikkoon ja muovipussiin, ja kaupan pussi on pakko ottaa, tai luullaan että olet ollut varkaissa. Asuntomme kaapit pursuavatkin paikallisen supermarketin muovipusseja, mutta minkäs teet. Yritä siinä sitten sopertaa jotain kestävästä kehityksestä!

... sekä liikunnalliset linja-autot

Badajozissa, kuten muissakin espanjalaisissa kaupungeissa, on lukematon määrä suihkulähteitä. Vettä tuhlataan runsain mitoin, tosin tänä talvena alue ei ole kärsinyt vesipulasta, vaan vettä on sadellut ihan harmiksi asti. Suihkulähteiden lotina ikkunan alla häiritsee luultavasti vain iltaunista suomityttöä, sillä täällä lapsetkin menevät nukkumaan vasta seuraavan vuorokauden puolella.

Tuhlausmentaliteetin saa kokea ärsyttavimmillaan moderneissa ja "mukavissa" express-busseissa, joiden ilmanvaihto hoidetaan vähintäänkin erikoisella tavalla - ensin puhalletaan kylmää ilmaa niin että olo on kuin sardiinilla siperiassa, sitten puhalletaan perään tulikuumaa ilmaa, minkä seurauksena on pakko riisua ainakin päällivaatteet. Juuri kun matkustajaparka on läkähtymisen partaalla, termostaatti väännetaan taas pakkasen puolelle ja on pakko hamuta villapuseroa ja takkia päälle uudemman kerran. Viiden tunnin matka tuntuukin lähes Jane Fondan jumppaohjelmalta, mikä tosin on ehkä hyvästäkin niiden kaikkien churrojen jälkeen...

"Finn Freak" appelsiinipuun katveessa

Espanjalaiset eivät puhu englantia. Täällä maalla ei myöskään ole ylenmäärin vaihto-oppilaita taikka muitakaan ulkomaan eläviä, joten olenkin luonnollisesti opettajien silmätikku ja varsinainen kävelevä freak show, huonosti kieltä puhuva hyypiö kaukaa omituisesta Suomesta. Eniten ihmetystä aiheuttaa hiusteni väri: eikö kaikki suomalaiset olekaan blondeja?

Asuntoomme ei tule aina kuumaa vettä, hissi jumiutuu kerrosten väliin, luennot ovat täysin käsittämättömiä ja ikuiseen mañana-meininkiin voi joskus palaa se varapärekin, mutta mitäs pienistä! Ikkunastani avautuu näkymä palmujen täyteiseen puistoon sinistä taivasta vasten, hauskat haikarat pesivat katolla ja ilmassa on selvästi kevättä. Viimestään appelsiinipuun varjossa nautittu piknik-eväs yhdessa ystävien kanssa saa hymyn mörökölleimmänkin suomalaisen kasvoille.

23.02.2003 Katariina Albrecht