Huusseista helpotusta Afrikkaan

Päättynyt vuosi 2008 oli YK:n sanitaation teemavuosi, eikä suotta, sillä lähes 3 miljardia ihmistä elää ilman kunnollista sanitaatiojärjestelmää. Huono sanitaatio aiheuttaa paitsi turhia kuolemia myös ylimääräisiä terveydenhuoltokustannuksia erityisesti kehitysmaissa.

Vesivessojen ja viemäriverkostojen rakentaminen ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu kyseisiin ongelmiin. Ensinnäkään se ei ole taloudellisesti järkevää, toiseksi puutteet tiedossa ja teknologiassa saattavat aiheuttaa uusia riskejä ympäristölle sekä terveydelle ja kolmanneksi on järjetöntä käyttää muutenkin vähäisiä vesivaroja vessojen huuhteluun.

Yhtenä mahdollisena ratkaisuna tähän ongelmaan pidetään kuivasanitaatiota. Tämäkään vaihtoehto ei tosin ole täysin ongelmaton.
- Ongelmana on, ettei ulosteiden kanssa haluta olla tekemisissä. Kulttuurissamme voi olla vaikea suhtautua jätösten käsittelyyn, kertoo Matambo Ngobese Swazimaasta.

Kuivasanitaatio sellaisenaan, kuin me suomalaiset olemme siihen tottuneet, on uusi asia suurimmalle osalle afrikkalaisista. Jotta tällaisista projekteista saadaan kestäviä, on tärkeää ottaa huomioon paikalliset uskomukset ja kulttuuri. On väärin olettaa muiden omaksuvan meille tuttua asiaa sellaisenaan vaan se pitää muovata paikallisiin tapoihin sopivaksi. Tämä edellyttää paitsi kohdemaan tuntemista myös toimijoiden välistä vuorovaikutusta. Antamalla opetusta ja ylläpitämällä keskustelua aiheesta voidaan vähentää ennakkoluuloja, muuttaa uskomuksia sekä saada ihmiset kiinnostumaan asiasta.

Hankkeet paikanpäällä

Myös Turun AMK on osaltaan mukana kehittämässä eteläisen Afrikan sanitaation tilaa. Yhdessä Käymäläseura Huussin ja paikallisten toimijoiden kanssa sillä on käynnissä kaksi kuivasanitaatioprojektia, toinen Sambiassa ja toinen Swazimaassa. Kummassakin hankkeessa muutama kuivakäymälä on jo valmistunut, mutta pääasiassa molemmat ovat vielä rakennusvaiheessa. Rakentamisen lisäksi molemmissa maissa paikallisille asukkaille on annettu hygieniakasvatusta sekä opetettu käyttämään ja pitämään huolta käymälöistä.

Osa ihmisistä suhtautuu hankkeisiin kuitenkin varauksella, vaikka moni onkin lähtenyt mukaan innolla.
- Innostuneimmat jatkavat huussien käyttöä ja uusien rakentamista omatoimisesti projektin loputtuakin, uskoo Sambiassa paikallisten koulutuksesta vastaava Michelo Katambo.

Hänen mukaansa ”seeing is believing”. Tällä hän tarkoittaa, että ihmisten nähtyä käymälöiden toimivan ja niistä saatavat konkreettiset hyödyt he lähtevät helpommin mukaan toimintaan. Toisaalta mikään ei karkota ihmisiä nopeammin kuin epäonnistumiset ja pitämättömät lupaukset. Tämän takia onkin tärkeää löytää kulttuuriin sopivat ratkaisut heti projektin alku metreillä.

30.9.2009

Teksti ja kuvat Sini Haimi, Linda Ranta
Kirjoittajat ovat kestävän kehityksen opiskelijoita Turun ammatiikorkeakoulusta.