Japanilaisen kaupungin jokainen asukas saa hakea yhden esineen ilmaiseksi joka kuukausi paikallisesta kierrätyskeskuksesta

Japanilaisten kotitalouksien jätteille on tarkat ohjeet siitä milloin mikäkin jäte kuuluu viedä omalle roskapaikalle jäteauton kerättäväksi. Japanin katukuva on yllättävän siisti suuresta väkimäärästä huolimatta. Roskiksia ei näy juuri missään, mutta ei myöskään roskia. Makeasta vedestä ei ole pulaa, vaikka japanilaiset kuluttavat sitä käsittämättömän paljon. Koko perhe käy joka ilta ofurossa eli kylvyssä, eikä pesual-taan tulppaa tunneta tiskattaessa.

Jokaisella kiinteistöllä on oma roskapaikka, mutta sinne ei kuitenkaan saa viedä roskia mil-loin tahansa, vaan vain tiettyinä päivinä.
- Jätteiden keräysjärjestelmä on todella erilainen kuin Suomessa, Japanissa asuva Tiina Nyman kertoo Japanin jätekulttuurista.

Asukasmäärältään Helsingin kokoisessa kaupungissa, Nishinomiyassa, asuvan Nymanin palavan jätteen keräyspäivä on kaksi kertaa viikossa - tiistaisin ja perjantaisin. Nämä jät-teet pitää viedä ennen aamuyhdeksää omalle roskapaikalle. Joidenkin roskat kerätään aamuyöstä, keräysaika riippuu asuinpaikasta. Palaviin jätteisiin kuuluu muun muassa muovit ja biojäte.

Palamattomien jätteiden päivä on keskiviikko. Silloin ennen kello kahta iltapäivällä pitää olla esimerkiksi lasi ja metalli kerättynä omaan pisteeseen. Tällöin kerätään myös käytetyt paristot.
- Muut palamattomat roskat kumoan pussista "roskalaatikkoon" paitsi paristot laitan erilli-seen läpinäkyvään muovipussiin, Tiina selvittää. Muovipullot, sanoma-lehdet, mainosleh-det ja pahvi sekä vaatteet kerätään kaikki erillisinä päivinä. Maito- ja mehutölkit on leikat-tava auki ja huuhdeltava ohjeen mukaan.

Japanilaisten pakkaustapaa Tiina ihmettelee suuresti. Esimerkiksi jokainen keksi on pakat-tu erikseen muoviin sekä tietysti itse paketti vielä.
- Johtuneekohan runsas elintarvikkeiden pakkaaminen erityisen kosteasta Japanin kesäs-tä, Tiina pohtii.

Nishinomiyan jätteet poltetaan oman alueen polttolaitoksessa, joka sijaitsee Nymanin koti-kaupungissa. Samassa paikassa on myös kaupungin kierrätyskeskus, jonne saa viedä eh-jiä tavaroita. Kerran kuukaudessa jokainen kaupunkilainen saa hakea yhden tavaran ilmai-seksi.

Kierrätyskeskus vastaanottaa myös kaatopaikkajätettä maksua vastaan.
- Lisäksi täällä kiertelee autoja, jotka kovaäänisistään kuuluttavat, että heille voi viedä van-hat tv:nsä ja radionsa, Tiina lisää vielä.

Vettä lorisee viemäriin ja paljon

- Japanilainen käy joka ilta ofurossa eli kylvyssä. Tosin koko perhe kylpee samassa ve-dessä. Jokainen peseytyy kuitenkin ennen, jotta vesi pysyisi puhtaana, Tiina kuvailee hie-man ihmetellen. Jotkut onneksi käyttävät kylpyveden pyykinpesunkoneen esihuuhteluve-tenä. Kaiken lisäksi astiat tiskataan juoksevan veden alla, joten vettä ei juurikaan säästel-lä. Onneksi Japanissa on vielä runsaiden sateiden takia makeaa vettä kohtalaisesti saata-villa.

Betonin valtakunta

Japanilaista yhteiskuntaa alettiin kutsua 1980-luvulla käsitteellä doken kokka eli betonival-tio. Merenrantojen ekologiasta tai luonnonsuojeluarvoista piittaamatta rakennusteollisuus laski betonia maahan missä ikinä pystyi. Nykyään reilusti yli puolet Japanin pitkästä me-renrantaviivasta on vallitettu tai muotoiltu useimmiten turhin betonirakentein, Teppo Turkki toteaa kirjassaan Kahdeksan pilven takaa - Japanin murros ja uusi nousu.

- Meidänkin lähellä on merenranta suurimmaksi osaksi betonin peitossa... Pieni hiekkaran-ta löytyy aivan kotini läheltä ja tänne tullessani kuvittelin pääseväni siihen uimaan. Mutta myöhemmin sain kuulla, että vesi on nykyään niin saastunutta, ettei siinä voi uida - toisin kuin vielä 50 vuotta sitten, Tiina kertoo murheissaan.
 

Jaana Saario