Matkakohteena Dresden
Missä voi nähdä kirsikansiemenen, johon on kaiverrettu yli sata sanaa? Entä aidot Rafaelin enkelit? Tiedätkö, mistä nukkumatti on kotoisin?
Saavuttaessa itäisessä Saksassa, melko lähellä Tshekkien rajaa sijaitsevaan Dresdenin kaupunkiin, Nukkumatin kotikaupunkiin, huomio kiinnittyy ensimmäiseksi upeisiin, historiallisiin rakennuksiin sekä niiden tummanpuhuvaan ulkoasuun. Aivan kuin suurpalo olisi riehunut lähistöllä noeten kaikki rakennukset ympäriltään.
Syy on kuitenkin toinen. Ilmassa olevat saasteet ovat imeytyneet rakennusmateriaalina käytettyyn huokoiseen kiviainekseen muuttaen sen harmaaksi ja nokiseksi. Rakennuksia puhdistetaan aika ajoin, mutta työ on raskasta ja vaativaa, eikä sille näy loppua.
Loistoa ja rikkautta
Synkkä ensivaikutelma ei kuitenkaan kerro mitään jo sinänsä mahtavien rakennusten kätköistä löytyvistä silmiä hivelevän kauniista esineistä, maalauksista ja muista aarteista.
Kaikkein vaikuttavin ja mieleenpainuvin esine Albertinum -museossa kaikkien loistokkaiden kultaisten ja erilaisilla upeilla jalokivillä koristeltujen esineiden keskellä oli kuitenkin pieni ja vaatimaton kirsikankivi.
Kiveen on mahdutettu uskomattoman paljon tekstiä; pitkälti toista sataa sanaa. Kirjaimet saattoi juuri ja juuri erottaa erittäin vahvasti suurentavan suurennuslasin läpi. Kirjoitusten lukumäärän paikkansapitävyyttä en kuitenkaan pystynyt tarkastamaan…
Vanhat mestarit mykistivät
Kirsikankiveäkin suuremman vaikutuksen minuun teki Dresdenin Historiallisen Museon Vanhojen Mestareiden Galleria. Pysähdyin pitkäksi aikaa aivan mykistyneenä ihailemaan monien muiden suurmaalareiden töiden lisäksi myös museon kuuluisinta työtä, Italialaisen taidemaalari Rafaelin Sikstuksen madonnaa.
Maalauksen alalaidassa nojailee käsiinsä kaksi pientä ja kuuluisaa enkeliä, Rafaelin enkeliä. Mitkään maalaukset aikaisemmin eivät ole vaikuttaneet minuun niin voimakkaasti, kuin nämä vanhojen mestareiden valtavan kokoiset uskomattoman upeat ja aidot taideteokset. Aika unohtui ja maallikkokin tajusi katselevansa jotain elämää suurempaa.
Tulvat sekä kuivuus
Edellä mainittujen museoiden lähellä mahtava Elbe –joki kulkee läpi Dresdenin kaupungin ja ohittaa tällä matkallaan monia muitakin upeita historiallisia rakennuksia ja monumentteja.
 |
Vuoden 2002 elokuussa tapahtui jotain odottamatonta; vesi joessa alkoi yllättäen ja hyvin nopeasti nousta. Museoiden mittaamattoman arvokkaat kokoelmat olivat vaarassa tuhoutua. Saksalaisille ominaisella tehokkuudella ja järjestelmällisyydellä kuitenkin melkein kaikki arvoesineet saatiin pelastettua.
Nyt suurtulvasta on jäljellä enää vain ikävät muistot. Useaankin rakennukseen on merkitty viivalla vedenkorkeus kulloisenakin tulva-aikana, joita kaupungin pitkään historiaan mahtuu useita.
Kesällä 2002 vesi nousi kuitenkin korkeammalle kuin koskaan ennen. Voi vain ihmetellä miten nopeasti tulvan jäljet on saatu korjattua ja siivottua pois niin katukuvasta, kuin myös julkisten rakennusten, kuten museoiden sisätiloista. Joidenkin talojen seinistä saattaa vielä erottaa likaisen tulvaveden piirtämän juovan, josta voi aavistaa millaista tuhoa tulvavesi sai aikaan myös yksityiskodeissa.
Melkein täsmälleen vuoden kuluttua suurtulvasta Elbe –joki kärsi veden vähyydestä. Joentörmällä oleviin kiviportaisiin hakattujen ikivanhojen merkkien mukaan vain kerran aikaisemmin on vesi ollut vielä alempana kuin heinäkuussa 2003. Ainakin joella liikkuvien siipiratasalusten liikennöinti hankaloituu sitä enemmän, mitä vähemmän vettä joessa liikkuu.
Uudestaan
Satunnaiselta matkailijalta, siis minulta, jäi taatusti monta ihmettä näkemättä ja kokematta Dresdenissä, mutta vähänkin enemmän elämyksiä olisi jo ollut liikaa. Jotakin pitää jättää myös seuraavaan kertaan.
18.1.2004 Ritva Aalto
Lisätietoa internetissä:
