Naisten globaalit ongelmat

Helsinkiprosessin suojelijat Tarja Halonen ja
Benjamin Mkapa.
Kuva Helsinki Conference 2005.

Jawaharlal Nehru yliopiston professori Jayati Gosh Delhistä tiivisti Helsingissä Helsinki-konferenssin yhteydessä järjestetyssä Femme Globale -seminaarissa pitämässään alustuksessa kehitysmaiden naisten tilanteen.

- Tämän päivän maailman hallitsija on markkinatalous, enkä tarkoita tällä vain USA:ta, vaan suurten pääomien taistelua markkina-alueista, resursseista ja työvoimasta. Tämä taistelu antaa kasvot nykyiselle globalisaatiolle, totesi Jayati Gosh.

Vaikka kehitysmaissa usein ajatellaan globalisaation nurjien puolien kohdistuvan köyhimpiin maihin, kamppaillaan myös rikkaassa pohjoisessa samojen ongelmien kanssa.

Jayati Gosh puhui Helsinki-konferenssin Femme Globale -seminaarissa.

Kun yhteiskunnat leikkaavat säästösyistä sosiaalipalvelujen rahoitusta, on jonkun kuitenkin huolehdittava näistä velvollisuuksista. Jonkun on hoidettava sairaat ja lapset. Se joku on yleensä nainen.

Mahdoton työttömyys

- Kehitysmaissa ei ole mahdollista olla työtön, koska ilman työtä kuolet nälkään. Viimeisten vuosien aikana työttömyysaste on kuitenkin noussut ja on nyt Aasiassa noin 7-12 prosenttia. Tämä kertoo silkasta epätoivosta! kertoo Gosh ja pudistaa päätään.

Myös työpaikkojen luonne on muuttunut radikaalisti. Ennen suurin osa työpaikoista oli perinteisesti tehtaissa. Näistä suhteellisen vakaista töistä on siirrytty epätyypillisiin ja epävakaisiin työmarkkinoihin, joilla jokaisen on alistuttava riistettäväksi.

Eräs kaikkein perustavimmista globalisaation aikaan saamista muutoksista on kuitenkin elämänarvojen muutos. Koko maailma on omaksunut taivaskanavien välittämän amerikkalaisen unelman. Jokainen on oman onnensa seppä, ja jokaisen on mahdollista nousta rotankolostaan rikkauksiin. Tärkeintä on saada lisää tavaraa. Mutta unelma on jokaisen henkilökohtainen eikä sitä saavuteta yhteistyöllä.

Naisille eri säännöt

Jayati Gosh painottaa, etteivät maailman naiset ole yksi yhtenäinen massa, vaan jokaista määrittää myös hänen luokka- ja maantieteellinen asemansa. On kuitenkin olemassa lukuisia esimerkkejä siitä, miten patriarkaatin toiminta on vaikuttanut naisiin eri puolilla maailmaa.

- Aasiassa naisten määrä työelämässä kaksinkertaistui nopeasti. Nyt heidät on taas ajettu työmarkkinoilta. Kaikki tämä viimeisen 35 vuoden aikana, havainnollistaa Gosh.

Muutos tapahtui niin nopeasti, ettei siihen ollut aikaa sopeutua. Kun naiset alkoivat tottua työssäkäyntiin heitä oltiinkin jo passittamassa takaisin kotiin. Monet olisivat mielellään jatkaneet työskentelyä kodin ulkopuolella.

Patistaminen takaisin kotiin alkoi jo kauan ennen Aasian talouskriisiä, joten talousvaikeudet eivät sitä aiheuttaneet. Syynä oli paradoksaalisesti naisten taistelu oikeuksiensa puolesta. Taatessaan itselleen paremmat työolot he lakkasivat samalla olemasta sellainen halvan ja joustavan työvoiman resurssi, jota markkinat etsivät.

- Naiset, jotka ennen työskentelivät tehtaissa, tekevät nyt töitä hikipajoissa tai kotonaan lastensa avustuksella. Heitä ei enää pelkästään riistetä, vaan he riistävät itseään taatakseen toimeentulon perheelleen, Gosh kuvailee tilannetta.

Maatalouden kriisi muuttoliikkeen moottorina

Kaikkialla maailmassa köyhien maiden maanviljelijät kamppailevat selviytyäkseen rikkaiden maiden raskaasti tuettujen elintarvikkeiden vyörystä. Hallitukset uskovat vapaiden markkinoiden hoitavan ongelman. Syyllinen on aina jossain muualla; WTO tai jokin muu taho, joka sanelee ehdot.

Ruokaturvan romahdus on johtanut siihen, että maailman köyhimpien saama päivittäinen kalorimäärä on jatkuvasti laskenut. Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut äärimmäiseksi henkiinjäämisrajaksi 1800 kaloria päivässä. Intiassa väestön köyhin kolmannes joutuu tulemaan toimeen alle 1500 kalorilla. Eikä ruokapula osoita taittumisen merkkejä, päinvastoin.

Perheiden ollessa nääntymisen partaalla niiden on lähetettävä osa perheenjäsenistä ansaitsemaan rahaa varmistaakseen henkiin jäämisensä. On syntynyt uusi ilmiö, maailmanlaajuinen jatkuva muuttoliike. Ihmiset eivät enää muuta uuteen kotimaahan asettuakseen sinne asumaan, vaan kyseessä on lyhytaikainen muutto. Lisäksi muuttoliike ei Etelä-Amerikkaa lukuun ottamatta suuntaudu rikkaaseen pohjoiseen, vaan ihmiset muuttavat köyhän etelän maiden välillä.

Uutta on myös se, että nyt ensimmäistä kertaa myös naiset muuttavat yksin. Aiemmin muutto tapahtui aina aviomiehen tai perheen kanssa. Voisi kuvitella, että tämä kertoisi tilanteen parantumisesta, mutta näin ei ole. Naisten muutto kumpuaa silkasta epätoivosta.

- Kuten kaikessa, myös tässä muuttoliikkeessä on kaksi puolta. Vaikka muutto merkitsee perheiden särkymistä ja lapsien jättämistä, sillä on myös positiivisia vaikutuksia. Muutto avartaa maailmaasi: Asut uudessa ympäristössä, ansaitset rahaa ja pystyt tukemaan perhettäsi kotimaassa. Tapaat kaikenlaisia ihmisiä ja opit tuntemaan maailmaa, luettelee Gosh.

Negatiivista on se, että muuttoliike syntyy pikemminkin pakosta kuin halusta nähdä maailmaa. Jayati Gosh painottaa, että tarvitaan ehdottomasti maailmanlaajuisia sopimuksia muuttajien suojaksi.

Valon pilkahdus

Vaikka Gosh maalailee sangen synkkää kuvaa maailman menosta, ei hän malta olla kaivamatta esiin myös muutoksen positiivista puolta.

- Asiat ovat muuttumassa, eivät niinkään taloudessa, vaan ennen kaikkea naisten mielissä. He ovat yhä enemmän äänessä ja tietoisia ympäristönsä tapahtumista. Heillä on yhä enemmän ääntä. He osaavat nyt ilmaista itseään ja vastata poliittiseen tai taloudelliseen riistoon, sekä puuttua sosiaalisiin epäkohtiin. He tietävät mitä on tehtävä, vakuuttaa Gosh.

- Naisliikkeet muuttavat politiikkaa oikeaan suuntaan. Pitkästä aikaa suhtaudun tulevaisuuteen toiveikkaasti, sillä naisliikkeen muoto on muuttunut. Se on ymmärtänyt, että sen tulee toimia maailmanlaajuisesti ja anti-imperialistisesti. Ja se on erittäin valmis ilmaisemaan voimansa!


25.10.2005 Jayati Gosh
Lyhentäen kääntänyt ja toimittanut: Tiina Sandberg


Lisätietoa internetissä:
Helsinki Conference 
What ever happened to farm employment? by Jayati Gosh