Matkapäiväkirja – Opintomatka Puolaan esitteli maata monipuolisesti

6.9.2008 Lauantai

Matkamme alkoi Turun lentokentältä terminaali 2:sta, jonka olemassaolo oli monelle yllätys. Lensimme halpalentoyhtiö Wizzairin koneella, jossa oli lisäksemme paljon puolalaisia telakkatyöntekijöitä. Tunnelma kentällä oli odottava ja innostunut. Pitkään suunniteltu opintomatka oli alkamassa.

Saavuimme Puolan vilkkaimpaan satamakaupunkiin, Gdanskiin noin kello 19.30 paikallista aikaa. Onnellisesti kaikki saivat myös matkatavaransa ja hyppäsimme paikallisbussiin päämääränämme rautatieasema. Rautatieasemalla oli hiljaista ja meillä oli kolmen tunnin odotus lähtevään junaan. Niinpä kokoonnuimme iltapalalle paikalliseen hampurilaisravintolaan.



Laituria etsiessämme kohtasimme ensimmäisen kerran niin kutsutun kielimuurin. Kuitenkin ystävällinen George opasti meidät oikeaan paikkaan. George oli puolalainen rakennustyömies, joka oli itsekin juuri saapunut Gdanskiin samalla lennolla kuin me. Hän työskentelee Olkiluodossa uuden ydinvoimalan rakennustyömaalla.

Tuntien odottelun jälkeen juna saapui ja matkamme kohti Krakovaa alkoi, tosin heti alkuun pienellä sekoilulla. Olimme väärässä vaunussa  ja kaikkien tiellä. Onnellisesti  viidentoista minuutin selkkauksen jälkeen olimme omissa sängyissämme.

7.9.2008 Sunnuntai

Junamatkamme (n.650km) kesti yhteensä 13 tuntia. Siinä ehdittiin tutustua hieman puolalaiseen maalaismaisemaan. Kun lopulta saavuimme Krakovaan tiemme johti hostelliin. Hostel Yellow osoittautui erittäin mukavaksi ja viihtyisäksi hostelliksi  aivan keskustan tuntumassa. Myöskin henkilokunta oli avuliasta. Me oppilaat majoituimme 10 hengen huoneeseen ja Samilla oli oma rauha.

Nälkä ajoi meidät puolalaisen ruoan pariin (junassa ei muuten ollut ravintolavaunua).  Sisustus puolalaisessa ravintolassa oli runsas kynttilöineen ja hörselöineen, mikä herätti keskuudessamme hilpeyttä. Ruoka jakoi mielipiteitä, mutta yleiseti ottaen puolalainen keittiö ei vielä vakuuttanut.

Krakova näytti ensisilmäyksellä kauniilta ja viihtyisältä historiallisine rakennuksineen. Väsynyt porukkamme kävi vielä tutustumassa lähimarkettiin eväiden oston merkeissä. Illalla pienen sunnittelutuokion jälkeen kiiruhdimme hyvillä mielin nukkumaan.

8.9.2008 Maanantai

Tänä aamuna heräsimme hyvissä ajoin, jo 5:00. Aamupalan jälkeen hyökkäsimme sateeseen ja kävelimme linja-autoasemalle. Hyppäsimme bussiin, joka vei meidät Bielsko-Bialan kaupunkiin.  Paikallisen yliopiston (ystävyyskoulu Puolassa) kv-koordinaattori Monika Basiuran oli määrä tulla hakemaan meidat bussiasemalta. Tunnin odottelun ja  kovan puhelinrumban jälkeen kohtasimme. Monika vei meidät yliopistolle, jossa meille esitelttiin yliopiston toimintaa. Erityisesti meille esiteltiin 'Environmental and Textile Management Faculty'. Opettajat esittelivät tutkimuksiaan ja saavutuksiaan. Myöskin opiskleijavaihdoista oli puhetta. Yksi opiskelijoistamme oli tutoroinut kyseisen yliopiston oppilaita Turussa. Heillä oli vain hyvää sanottavaa Suomesta.

Yliopistolta suuntasimme paikalliselle padolle. Karpit kiinnittivät huomiomme. Sateisen sään vuoksi jätimme väliin vaijerihississä vierailun, josta olisi hyvällä säällä voinut nähdä kauniin vuoristomaiseman. Ennen seuraavaa vierailukohdetta menimme jälleen syömään puolalaista ruokaa. Kasvisruoka ei tunnu olevan puolalaisille kovin tuttu asia ja sitä oli listalla rajoitetusti.

Päivämme pääkohde oli ''Pump Storage Power Plant''. Voimala oli valtava ja turvatoimet sen mukaiset. Voimalassa saimme kokonaisvaltaisen  esittelykierroksen. Voimala tuotti energiaa korkealla sijaitsevan patoaltaan avulla. Ideana oli, että energiaa saadaan kun vesi virtaa altaasta alaspäin tai kun sitä pumpataan ylöspäin.  Voimalan kapasiteetti oli 500 MW. Voimalaitosta käytettiin tasoittamaan voimahuippuja.

Luonnonvoiman käyttö energiantuotannossa on kestävää. Se on hyvä vaihtoehto täydentämään muita energiantuotantomuotoja ja tasoittamaan ruuhkahuippuja. Laitos oli melko uudenaikainen mutta tekniikan päivittäminen voisi säästää esimerkiksi energiaa. Vaikka laitos oli kapasiteetiltaan suuri,  se ei ollut alueellisesti merkittävä työllistäjä.

9.9.2008 Tiistai

Aamulla lähdimme hyvissä ajoin kahdella pikkubussilla kohti Zakopanea. Matka sinne kesti reilut kaksi tuntia. Onneksemme ilma oli loistava. Suuntasimme Tatravuorille patikoimaan. Reitistö oli selkeästi  merkitty ja morfologisesti haastava. Luonnossa oli paljon liikkujia, niin turisteja kuin paikallistakin väestöä viettämässä kaunista kesäpäivää.Vaikka osa reiteistä oli haastavia, oli tarjolla myöskin leveitä ja rakennettuja polkuja. Luonto ja maisemat olivat henkeäsalpaavat. Valitsemamme reitti oli n. 6-7 kilometrin pituinen. Osa porukasta halusi vielä perusreitin jälkeen ‘huiputtamaan’ haasteellisimmille nousuille ja osa lähti tutustumaan läheiseen luolaan. Haastavan tästä vaelluksesta tekivät jyrkät nousut ja laskut.

Evästauoilla  saimme vaihtaa ajatuksia ympäröivästä luonnosta ja tehdä havaintoja kasvillisuudesta. Sami olikin loistava opas kertomaan meille ympärillä olevasta olevasta luonnosta. Vaelluksen jälkeen menimme porukalla ansaitulle illalliselle Zakopanen keskustaan. Listalta löytyi onneksemme myös ‘puunhalaajan-pasta’.

Tatravuoret olivat hieno osoitus siitä että Puolassakin arvostetaan luontoa itsessään. Aluetta suojeltiin, mutta samalla tarjottiin mahdollisuus nauttia luonnonrauhasta. Zakopanessa oli ylläpidetty perinteistä alppitunnelmaa. Rakennukset, heinäseipäät ja lampaat tieden vieressä kiinnittivät huomiomme. Paikka vaikutti turistikeskukselta, joskin tyylikkäästi ja osin ympäristöystävällisesti toteutetulta.

10.9.2008 Keskiviikko

Keskiviikko oli meidän vapaapäivämme, joka antoi meille mahdollisuuden tutustua UNESCO :n maailmanperintölistalla olevaan Krakovaan. Vierailimme Wawelin linnassa, kävimme vossikka-ajelulla, söimme vaihteeksi italialaista ja teimme ostoksia. Illalla istuskelimme iltaa yhdessä tunnelmallisella torilla. Tohinaa Krakovassa riitti, ja vanha kaupunki ei jättänyt ketään kylmäksi!

Krakova oli yleisesti ottaen todella siisti kaupunki. Tämä havainto sai meidät tarkkailemaan Puolan jätehuoltoa. Paikoittain kierrätys toimi, ja näimmekin tyylikkäitä ja selkeitä jätteenlajittelupisteitä. Sen sijaan hostellimme ei kierrättänyt. Myös paikallisliikenne tuntui toimivalta, tosin lippuautomaatit olisivat saanneet olla englanniksi. Juna-asemallakin palvelun saaminen englannin kielellä oli melko hankalaa. Aikataulut pitivät ja liikenne toimi. Puolalaiset näyttivät kuitenkin käyttävän paljon julkisia, jotka olivat myöskin edullisia käyttää.

Vanha kaupunki oli täynnä historiaa ja se oli kiehtova paikkana. Vanhoja rakennuksia ei oltu purettu, vaan niitä oli hienosti restauroitu. Puolan historiaa ja kulttuuria tuotiin hienosti esiin ja tarjolla oli erilaisia liikkeitä ja ravintoloita. Uuteen kaupunkiin mennessä huomasi globalisoituneen maailman. Tarjolla oli kaikki tutut kaupat mitä löytyy Turun keskustasta mm. Hennes&Mauritz, Ikea ja Mango. Suurissa kauppakeskuksissa ei erityisemmin tuntenut olevansa Puolassa, mutta onneksi ulkoa tullessa pienet rinkelikioskit pelastivat tunnelman.

11.9.2008 Torstai

Tässä vaiheessa huomasimme olevamme jo tottuneita puolalaisen bussiliikenteen käyttäjiä. Aamulla hypättiin taas bussiin ja nokka kääntyi kohti yhtä kuuluisimmista UNESCO :n maailmanperintökohteista, Auschwitziä. Paikalle saapuessamme väenpaljous oli huomattava. Turisteja oli saapunut paikalle ympäri maailmaa. Eriyisesti israelilaiset näkyivät ja kuuluivat aluella. Oppaanamme oli Wojtek, joka antoi meille ikimuistoisen kierroksen Auschwitzin ja Birkenaun alueella.Aiemmin vain dokumenteissä nähdyt paikat kuten kaasukammiot, paraakit sekä uhrien tavarat heräsivät edessämme eloon. Myöskin harvat valokuvat tapahtuneista järkyttivät. Keskitysleirin laajuus yllätti meidät kaikki. .

Auschwitz-päivän teemana oli sosiaalisesti kestämätön kehitys. Hirmutapahtumat Euroopassa toisen maailmansodan aikaan koskettivat meitä kaikkia. Syrjintä ja uskonnonvapauden rajoittaminen johtavat konfliketeihin, joista keskitysleiri oli suurin konkreettinen esimerkki. Heräsi myös keskustelua siitä kuinka tehomaatalouden lehmillä on paremmat oltavat  kuin keskitysleirin naisilla oli. Olot olivat ahtaat, ja sitä meille myös painotettiin. Toisaalta heräsi ajatuksia, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka asuvat yhtä ahtaalla, erityisesti kehitysmaissa. Auschwitz on länsimaalaisille muistutus ihmisen raakuudesta ja massatappamisesta, jota Eurooppa häpeää. Kuitenkin samankaltaista tappamista kohtaa ympäri maapalloa edelleen. Uskonto on edelleen suurin kiistanaihe maailmalla ja se tuskin ikinä maapallolta katoaa.

Hostellissa meitä odotti ikävä yllätys kun havaitsimme että muutamilta meistä oli kadonnut vaatekappaleita. Onneksi kuitenkin kaikki arvokas esim. passit olivat tallessa. Saimme hostellin kanssa sovittua hyvityksistä ja he olivat erittäin pahoillaan tapahtuneesta.

12.9.2008 Perjantai

Päivän ohjelmistoon kuului vierailu suolakaivoksille, eli Wieliczka Salt Mineen, jonne pääsimme kätevästi paikallisbussilla. Suolakaivokselle meille oli varattu opastettu kierros. Opas osoittautui hauskaksi ja asiantuntevaksi. Suolakaivoksen vaikuttavin paikka oli sen valtava kappeli. Tutustuimme kaivoksen historiaan ja kuljimme kaivoksessa lähes 200 metrin syvyydessä.  

Suolakaivokselle oli onnistuttu löytämään uutta käyttöä. Se myöskin ylläpiti suolakaivosten historiaa ja kulttuuria Puolan osalta. Kaivos sijaitsi hyvin lähellä Krakovan keskustaa, ja sinne oli helpot kulkuyhteydet. Tämä lisäsi kestävää matkailua alueella. Suolakaivos on myös yksi UNESCO:n  maailmanperintökohteista. Esteettömyys oli Suolakaivoksessa otettu hienostu huomioon. Maa oli helppokulkuinen ja tasainen, joka mahdollisti eri ikäryhmien ja myöskin liikuntarajoitteisen henkilön tutustumisen hienoon kaivokseen.

Suolakaivosten jälkeen lähdimme vielä viimeisille kierroksille ympäri Krakovaa, sekä tekemään viime hetken ostoksia. Illalla meitä odotti pitkä junamatka takaisin Gdanskiin ja kotimatka sai alkaa.

13.9.2008 Lauantai

Aamulla heräsimme Gdanskista ja kävimme nauttimassa vielä viimeisen yhteisen lounaamme. Kätevästi lensimme Gdansiksta Turkuun ja kaikki palasivat ehjänä takaisin kotiin.

Matkan jälkeen maksoimme vielä lentopäästöhyvityksiä Turun AMK :n koordinoiman Vihreä Kylä-hankkeen kautta.

Teksti: Eeva-Leena Niemi
Kuvat: Sami Lyytinen

Kirjoittaja on kestävän kehityksen opiskelija Turun ammattikorkeakoulusta.
21.7.2009