Ranskalaista ympäristöhuolta
Vietimme syyslukukauden 2000 vaihto-oppilaina Ranskassa Poitiersin yliopistossa ja saimme näin tutustua ranskalaiseen kulttuuriin ja ranskalaiseen tapaan hoitaa ympäristöasioita.
Monet asiat yllättivät kun meininkiä seurasi. Perinteet olivat enemmän nykypäivää kuin olimme kuvitelleet, vaikka olimmekin kuulleet esimerkiksi siitä, etteivät ranskalaiset mielellään puhu muita kieliä.
Perinteillä puolusteltiin myös hanhien pakkosyöttämistä hanhenmaksantuotannossa. Vaikka sen myönnettiin olevan raakaa, oli asia täysin hyväksytty, sillä se on osa maailmankuulua ranskalaista ruokakulttuuria.
Autojaan ranskalaiset tuntuivat myös rakastavan, ja lähes kaikilla opiskelijoillakin oli omat autot. Tosin oli paikkoja joihin oli lähes mahdoton mennä ilman omaa autoa, sillä linja-autojen kaukoliikennettä ei juuri ollut. Rautatieverkosto on kyllä hieno ja nopeat TGV-junat miellyttäviä.
Toisaalta Halloween-krääsän määrä kaupoissa kertonee siitä, että muistakin kulttuureista ollaan valmiita omaksumaan uusia asioita. Ei aivan periranskalainen Disneyland Paris jäi mieleen paitsi hauskana huvipuistona ja satumaailmana, myös hillittömästi kertakäyttötavaraa tuhlaavana elämystuotteena.
Pakkauksissa hyvää ja huonoa
 |
Toisaalta leivän pakkaamisessa voisimme ottaa mallia Ranskasta: patonki kainaloon vaan ja menoksi. Marraskuussa järjestetyillä Pariisin pakkausmessuilla oli muutamia ympäristömyönteisiä ideoita esillä. Tutustuimme muun muassa popcornista ja luonnonkuidusta valmistettuun pakkausten pehmike- ja täytemateriaaliin. Tämä todistaa, että on yrityksiä, jotka haluavat ottaa ympäristönäkökohdat huomioon.
Jätehuolto arvelutti
Se, miten kuluttajat hankkiutuvat pakkauksistaan eroon, jäi hieman epäselväksi. Jätelaki vaikutti olevan samaa luokkaa Suomen lain kanssa, mutta toteuttaminen oli epäilyttävää. Toisinaan pihoilla näkyi lajittelu-laatikoita odottamassa jäteautoa, mutta esimerkiksi asuntolassamme ei ollut kuin sekajäteastia. Pariisissa saattoi nähdä lasinkeräysastioita lähes joka korttelissa.
Mielikuvaksi jäi, että lajittelu keskittyy pääosin jätteidenlajittelukeskuksiin, joissa ihmistyövoimalla erotellaan hyödyntämiskelpoinen jäte muusta.
Suomalaisen on helppo havaita puutteita ympäristöasioiden hoitamisessa muualla kulkiessaan, sillä meillä monet ekoteot ovat jo arkipäivää. Ideoita voitaisiin varmasti vaihtaa puolin ja toisin, ja kaikilla on taatusti parantamisen varaa.
 |
16.03.2001 Taru Kauppi ja Ulla Vainio
Lisätietoa internetissä:
