Siionin leijonat
Reggaeta pidetään hyväntuulisen harmittomana musiikkina. Monet unohtavat, että sen juuret ovat syvällä Jamaican rotusorrossa ja köyhyydessä. Myös chileläisen Gondwanan oli voitettava diktatuurin asettamat esteet voidakseen soittaa rakastamaansa musiikkia.
Gondwana on tänä keväänä kiertänyt Suomea osallistuen mahdollisuuksien torien järjestämiseen eri puolilla maata. Konserttien lisäksi bändi tekee kouluvierailuita joiden yhteydessa se järjestää lapsille musiikkityöpajoja. Tarkoituksena on edistää suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta.
Orkesteri ottaa lauluissaan kantaa maansa ja maailman ongelmiin, kuten köyhyyteen, sosiaalisiin ongelmiin ja ympäristön tuhoutumiseen. He ovat myös valmiita puhumaan Chilen vaikeasta menneisyydestä.
Diktatuurin varjossa
- Olin vielä kovin pieni, kun Pinochet kaappasi vallan, aloittaa Gondwanan kosketinsoittaja Keno “Fingaman” Valenzuela. Pinochetin aikakausi oli ennen kaikkea kovan sensuurin aikaa, jolloin mielipiteiden julkinen esittäminen oli erittäin vaarallista.
Chile vapautui Pinochetista vasta 1988, jolloin hänet syrjäytettiin kansanäänestyksessä. Diktatuurin painolastista irtaantuminen on ollut erittäin hidasta ja vasta yhdeksänkymmentäluvun lopulla alkoi ilmestyä kirjoituksia, jotka uskalsivat arvostella suoraan Pinochetin hallintoa.
- Monet joutuivat näiden mielipiteidensä vuoksi vankilaan, mutta se toi samalla julki menneet vääryydet ja niistä alettiin puhua. Monet haluaisivat kuitenkin mieluummin unohtaa tapahtuneet ja jättää ne taakseen, selventää Keno.
Ongelmat eivät kadonneet
- Minusta tuntuu, että elämme edelleen muutosvaiheessa, tuumii Gondwanan laulaja Kingo.
Diktatuuri jätti onneksi Chilelle perintönään vakaan talouden, mutta kansalta puuttuu yhä monia asioita. Erityisesti opetuksessa, terveydenhuollossa ja myös mielipiteen vapaudessa. Sensuurin ilmapiirikin on yhä läsnä.
Maa voi hyvin jos katsotaan pelkkää talouskasvua, mutta ei voi mennä vannomaan, että myös kehitystaso olisi se, mikä sen pitäisi olla.
 |
- Chilellä on itse asiassa mennyt viime vuosina oikein mukavasti jos vertaa muihin Latinalaisen-Amerikan maihin. Monissa muissa maissa taloudellinen- ja yhteiskunnallinen tilanne on huomattavasti epävakaampi, laskeskelee Keno.
Chilen onneksi ovat koituneet sen suuret kuparivarat, jotka takaavat valtiolle pysyvät tulot. Nyt halutaan muuttaa laki, joka on taannut 10 prosenttia kuparituloista suoraan armeijalle. Tämä raha pitäisi saada yritysten haltuun, jotta ne voisivat parantaa toimintaansa.
Miksi juuri reggae?
Reggae on poliittista ja kantaa ottavaa musiikkia, eikä sitä suvaittu Pinochetin aikaan. Vuonna 1982 Chilessä vieraili Police-yhtye, jonka rytmit saivat chileläiset muusikot pauloihinsa.
- Meitä kiehtoi ennen kaikkea rytmi, joka myöhemmin paljastui reggaeksi, miehet kertovat. Tai ainakin sinnepäin. Halusimme tehdä juuri tätä musiikki, jota kukaan ei silloin Chilessä soittanut. Muissa maissa, joissa ei ollut diktatuuria, reggae jo tunnettiin, mutta meillä ei ollenkaan. Ei edes radiossa. Ulkomailla matkustavat ystävät toivat meille kasetteja, kuten Bob Marleyia, ja aloimme pikku hiljaa soittaa sitä.
Muuttuuko maailma musiikilla?
 |
- Monissa maissa ihmiset menevät töihin aamuvarhaisella tehdäkseen töitä ilta kahdeksaan. Koko ajan on kiire ja he ehtivät nukkua ehkä viisi tuntia. Tunnen paljon ihmisiä, jotka joutuvat elämään näin, koska muuten rahat eivät kerta kaikkiaan riitä elämiseen.
Kingo uskoo, että musiikissa on voimaa, joka kumpuaa suoraan verestämme ja antaa ihmisille toivoa. Jonkun mielestä laulun sanat vaikuttavat typeriltä, mutta toiselle ne tarjoavat helpotusta tuskaan.
-Minullekin onnistuneet sävellykset antavat iloa koko kuukaudeksi ja moikkailen iloisesti kaikki vastaan tulijat, Kingo kuvailee. Kyllä, Musiikki ja usko sen voimaan voivat muuttaa kaiken!
7.6.2005 Tiina Sandberg
Lisätietoa internetissä:
Suomi-Chile seura
