Suomi ydinvoiman koe-eläimenä

Diskurssi ydinvoiman ympärillä on ollut laajaa viime vuosina. Yksi keskustelussa pinnalle nousevista aiheista on ydinjätteen loppusijoituspaikka. Epämääräistä tietoa tuntuu olevan jokaisella osapuolella, varmaa tietoa ei kenelläkään.

Viime heinäkuussa eduskunta hyväksyi uudet ydinvoimaluvat. Teollisuuden Voiman TVO ja Fennovoima saavat siis rakentaa Suomeen kuudennen ja seitsemännen ydinvoimalan. Samalla hyväksyttiin Olkiluodon ydinjätteen loppusijoituspaikan laajentamisesta. Posiva rakentaa Olkiluotoon Onkalo-nimistä tutkimustilaa joka toimii tulevaisuudessa mahdollisesti ydinjätteen loppusijoituspaikkana. Valmistuessaan vuonna 2020 se on todennäköisesti ensimmäinen laatuaan koko maailmassa. Missään muualla ei ole taitoa tai halua rakentaa lopullista sijoituspaikkaa ydinjätteelle, Suomi haluaa ilmeisesti ottaa riskin ja kokeilla tuntematonta tekniikkaa omalla maaperällään.

Myös Mauri Pekkarinen haluaa varmistaa Suomeen keskitetyn ydinjätteen loppusijoituksen. Tämä tarkoittaisi jätteiden siirtelyä Loviisasta Olkiluotoon. Säteilyturvakeskuksen mukaan ydinjätehaudan sijoittamista voimalan yhteyteen pidetään parempana vaihtoehtona kuin jätteiden kuljettamista. Jätteiden siirtely on kustannustehokkaampaa, mutta selvä riski turvallisuudelle. Lokakuussa Helsingin sanomat kertoo elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen tavoittelevan kaikille ydinvoimayhtiöille yhteistä loppusijoituspaikkaa Olkiluotoon.
    
- Energia-asioista vastaava Pekkarinen toivoo, että ydinvoimayhtiöt sopivat yhteistyöstä keskenään. Ellei asia etene, hän sanoo antavansa selvitettäväksi, voiko valtio vaikuttaa yhteistyöhön ryhtymiseen.” Kirjoittaa Helsingin Sanomat (HS 7.10.2010)

Onkalon sopivuutta loppusijoituspaikaksi tutkitaan vielä ennen lopullista päätöstä sen rakentamisesta. Posiva tutkii edelleen alueen sopivuutta ja on vakuuttanut sen turvallisuudesta. Silti tähän mennessä julkisuuteen tulleet uutiset alueen turvallisuudesta eivät lupaa hyvää: Olkiluodon jäähdytysvesitunnelien seinistä löytynyt räjähtämättömiä räjähteitä (HS 14.7.2010), todisteita lähihistoriaan sijoittuneesta maanjäristyksestä alueella (HS 28.8.2010), sekä Ruotsalainen tutkimus, joka ihmettelee loppusijoituskapseleiden lyhyttä elinikää, vain 1000 vuoden kestävyydestä (KTH 2009).

Näin pienen tiedon määrän ja tutkimusten ristiriitausuuksien johdosta on mielestäni harkittava uudelleen Suomen roolia maailman ydinvoimakentällä. Mielestäni ei ole luonnon, eikä eliökunnan edun mukaista tuoda Suomeen näin suurta turvallisuusriskiä. Uusiutuvat energiamuodot ovat vielä ehkä kalliimpia yhteiskunnalle, mutta ylivoimaisesti turvallisempia.

Teksti Omar Badawieh

Lähteet:
KTH 2009
http://www.kth.se/aktuellt/radioaktivt-slutforvar-frats-sonder-1.45817?l=en_UK