Yen Saan Swazilandiassa

Paikallisilla oli hieman vaikeuksia lausua ja muistaa suomalaisia nimiämme. Onneksi maasta löytyy kiinalainen ravintola nimeltä Yen Saan, jonka avulla nimemme muistettiin.

Meille tarjottiin keväällä mahdollisuutta tehdä osa työharjoittelustamme Swazimaassa, syvällä Afrikassa. Tartuimme tilaisuuteen ja lokakuun alussa pakkasimme laukkumme ja lähdimme kohti tuntematonta.

Sokeria, sokeria

Muutaman mutkan jälkeen löysimme itsemme Tshanenista, pienestä kylästä Swazimaan koillisnurkassa. Sunnuntai-ilta, ympärillä pelkkää mustaa, mukana märät pyykit, pari korppua ja tölkki olutta. Seuraavana aamuna aloitimme työt SKPEssä. SKPE paljastui Swazimaan hallituksen rahoittamaksi organisaatioksi, joka pyrkii parantamaan maalaisväestön elinoloja kouluttamalla heitä yrittäjiksi.

Pääsimme mukaan tekemään ympäristöauditointeja sokeriruokoviljelmille SKPEn ympäristöosaston kanssa. Niiden muutaman siellä viettämämme kuukauden aikana opimme paljon uutta sokeriruokon viljelystä ja paikallisista ympäristöongelmista.

                                                Valkoiset nirppanokat

Paikalliseen työkulttuuriin kuuluivat olennaisena osana erilaiset kokoukset. Niitä pidettiin milloin keskellä peltoa, milloin kirjaimellisesti lehmänp***ssa. Tunsimme itsemme tosi neideiksi, kun vaikeana yritimme etsiä kelvollista istumapaikkaa.

Kielenä kokouksissa oli siSwati, joten roolinamme oli lähinnä istua hiljaa ja hymyillä kauniisti. Välillä kesken kokousta tunsimme olevamme huomion keskipisteenä – naimakauppojahan siellä meistä tehtiin! Joten isä, miten monta lehmää haluat minusta?.

Sähkönjakelu maaseudulla oli hyvin satunnaista. Jos ukkosti, satoi, tuuli tai oli kova helle niin sähköt hävisivät varmasti, mutta muutenkin aika usein. Paikallisilla oli keinonsa selviytyä ilman sähköä, mutta meille se tuotti yllättäviä tilanteita. Ruokaostosten teko kynttilänvalossa oli kyllä ihan romanttinen kokemus. Suomalaiselle vaihto-opiskelijalle tuotti myös vaikeuksia olla ilman nettiyhteyttä ulkomaailmaan, välillä jopa kolme päivää!

Rotujen rinnakkaiseloa

Mustien ja valkoisten välit Swazimaassa eivät ole niin tulehtuneet kuin Etelä-Afrikassa, mutta molemmat pyörivät tiiviisti omissa piireissään. Kylänraitilla valkoisia ei juuri näkynyt, golfkentällä kylläkin.

Yöelämässä rotujen väliset tilanteet kärjistyivät joskus henkeäsalpaavan jännittäviksi, mutta suusanallisin keinoin näistäkin selvittiin.

Meihin kaikki suhtautuivat kuitenkin todella ystävällisesti ja toivottivat tervetulleeksi uudestaan.

12.3.2006 Jenni Koivisto ja Sanna Korpihuhta

Lisätietoa internetissä:
swazi.com