Talousilmastosta

Ilmastonmuutos on nykyajan perkele, jolta äidit hädissään sulkevat lastensa korvat ja jota rakennusmiehet telineillään käyttävät väärinkäyttäessään vasaraa peukaloonsa. Mutta jopa kaikkien kiroamalla  ilmastonmuutoksen hiilidioksidipilvellä on oma, jos ei nyt sentään hopeinen, mutta ainakin hieman vaaleampisävyisempi reunuksensa.

Vai mitä sanovat talonomistajat, jotka tulevat säästämään pitkän päälle monta ylikansallisen valuutan yksikköä lämmityskustannuksissa? Tammikuussa 2010 Ylen nettiuutiset tiedottivat  pakkasten lisäävän jopa kymmenien eurojen piikkiä sähkölaskuun. Viisaat miehet taskulaskintensa kanssa ovatkin arvioineet, että ilmastonmuutos laskisi lämmityskuluja jopa 14 prosenttia. Säästöjä pitäisi odottaa suurinpiirtein vuoteen 2050 asti, mutta mihin meillä tässä maailmassa on kiire?

Ei liene vaikeaa tältä kantilta arvata, minkälaisen talven talonomistaja valitsisi kukkaronsa toveriksi – eikä vastausta tähän kysymykseen  välttämättä tarvitse houkutella esiin lumikolalla työntämällä.
Ilmastonmuutoksen myötä muotiin ovat nousseet uusiutuvat energianlähteet, tuuli- ja vesivoima atmosfääriystävällisene tovereineen. Ilmatieteen laitoksen risuparrat ovat arvioineet, että ilmastonmuutoksen edetessä mahdollisuudet uusiutuvien energiamuotojen käyttöön paranevat Suomenniemellä. Sehän on kätevää: me olemme jo valmistaneet niille kysynnän ja kohta olemme varmistaneet tarjontapuolenkin.

Myös kotimaamme mainiot jyväjemmarit saavat osakseen hyötyjä ilmastonmuutoksesta - ja varsinkin EU:n mainioista maataloustuista: Suomen keskilämpötilojen uskotaan kipuvan ylöspäin vuoteen 2050 mennessä noin 2-5 astetta kelpo Anders Celsiuksen asteikolla mitattuna.

Maalaisjärjellä mietittynä tämä lisäisi kasvukauden pituutta, mutta kun myös sateet tulisivat lisääntymään, voivat tulevat maanviljelijät vain laskeskella satoisuuksiensa kasvukäyrien nousevia kulmakertoimia. Pohjois-Suomessakin voitaisiin tehdä pieniä maatalouteen suuntautuvia investointeja. Tietysti Etelä-Suomen viljelyalueen valttina ovat alueen savipellot, mutta raukkaudella ja substraalilla kasvatti isoäitikin petuniansa ja pelargoniansa. Miksi ei sitten maanviljelijä pystyisi samaan Kemiran fosfaattilannoitteiden avulla?

Kaikkein skeptisimmät skeptikot tietenkin epäilevät alun alkeankin ison pahan ilmastonmuutoksen olevan vain pienen tiedepiirin saunaillan huuruissa kehittämä teoria. Jos niin on...
Niin varmasti joku siitäkin hyötyy.

Teksti Jani Aarnio