Tsunamin lapset
Ennen hyökyaaltojen tuloa Mukda Thongsrikaew piti rantaa mukavana paikkana. Hän piirsi liiduillaan paperille sinistä merta, keltaisen hymyilevän auringon ja turisteja lepäilemään vaalealla hiekalla yhdessä rapujen kanssa.
Katastrofin jälkeen meri sai pahantahtoisen ilmeen. Sinisellä kuulakärkikynällä Mukda piirsi kolme valtavaa aaltoa, jotka vyöryivät rantaan. Jokainen aalto oli täynnä ihmishahmoja, autoja, puita ja muita paikoiltaan raastettuja esineitä.
Merestä tuli vihollinen
Tunne meren muuttumisesta hirviöksi on jäänyt pysyväksi.
- Menen lähelle merta, mutta en enää leiki vedessä kuten ennen, kertoo Mukda syödessään lounasta koulussaan.
Mukda taistelee toipuakseen yhdessä koulutovereidensa kanssa, joista 49 on menettänyt perheenjäseniään. Jättiläisaalto vei mukanaan myös 51 koulun oppilasta.
Phang Nga, jossa Mukda asuu, kärsi Andamaanien saarten ohella eniten vaurioita tsunamin iskiessä Thaimaahan. Alueella kuoli 5 880 ihmistä, eli yli kaksi kolmannesta kaikista Thaimaassa menehtyneistä.
Tragedia on tuonut uusia haasteita alueen opettajille. Jongkonnee Limpanich kuvailee seuraavasti opettajan työn muuttumista tsunamin jälkeen.
- Olemme ottaneet ikään kuin äitien roolin auttaaksemme vanhempansa menettäneitä lapsia.
Toipuminen on alkanut
Nyt, vuosi tsunamin jälkeen, vaikuttaa siltä, että thai-lapset ovat kaikesta huolimatta selviytyneet menetyksistään paremmin kuin kohtalotoverinsa muissa Aasian maissa.
UNICEFin julkaiseman tutkimuksen mukaan Thaimaan lapset vaikuttavat positiivisemmilta ja suhtautuvat optimistisemmin tulevaisuuteensa. Kolmannes lapsista suree kuitenkin yhä menetettyjä sukulaisiaan.
Erityisen tärkeää on turvata tuen jatkuminen myös tulevaisuudessa.
- Osa alueista on jäämässä ilman apua. On kouluja, jotka eivät ole saaneet valtion ja järjestöjen lupaamaa tukea, kertoo Jan Boontinand ActionAid-järjestöstä.
Siirtotyöläisten lapset unohdettu
Monet pohjoisessa asuneista lapsista, joiden vanhemmat työskentelivät tuhoutuneilla turistialueilla, ovat jääneet huomioimatta.
- Nämä lapset ovat saaneet joko hyvin vähän tai ei ollenkaan apua, koska heitä on vaikea löytää, tai heidän statustaan vahvistaa, pahoittelee Ora-orn Poocharoen Chulalongkornin yliopistosta.
Virheitä on tehty myös aktivoitaessa lapsia edistämään omaa toipumistaan. Plan Internationalin raportissa todetaan, että lasten energian, voiman ja optimismin unohtaminen on vaikeuttanut katastrofista selviytymistä ja on saattanut viivästyttää normaaliin elämään palaamista.
Mukdalle, ja muille tsunamissa vanhempansa menettäneille, edes hyvä tahto ja tuki eivät voi antaa sitä mitä he eniten kaipaisivat.
- Minusta oli aina mukavaa halata äitiä, sanoo Mukda ja kääntää katseensa lattiaan.
27.12.2005 Marwaan Macan-Markar, IPS
Lyhentäen kääntänyt Tiina Sandberg
