Vilna, Kaunas ja Klaipeda

Millaista kestävää kehitystä on Liettuassa? Kestävän kehityksen opiskelijat lähtivät ottamaan asiasta selvää ja toivat mukanaan valtavan määrän huikeita valokuvia.

Kestävän kehityksen ulkomaan opintomatkan suunnittelu alkoi keväällä 2003. Matkan tarkoituksena oli tutustua kestävään kehitykseen eri kulttuurissa. Suurimpia ongelmia tuotti matkakohteen valitseminen, sillä maailma on tunnetusti suuri. Lopulta pitkällisten puheenvuorojen ja äänestysten jälkeen päädyimme matkustamaan Liettuaan. Matkakohteiksi oli päätetty Vilna, Kaunas ja Klaipeda.

Matkasimme Turusta Helsinkiin linja-autolla, josta matka meren yli Tallinnaan sujui nopeasti. Tallinnassa meitä odotti paikallisen matkatoimiston bussi ja kaksi reipasta kuljettajaa. Tallinnasta alkoi raskain matkustus, kun ajoimme Viron, Latvian ja Liettuan läpi Vilnaan. Vilnassa paljastui, että Liettualainen keskiluokan hotelli ei saisi Suomessa yhtäkään tähteä. Onneksi peitot olivat paksuja, joten kukaan ei paleltunut hengiltä.

Aloitimme ohjelman seuraavana aamuna tutustumalla KGB -museoon, joka on virallinen kansanmurhan uhrien museo. Opastettu kierros oli mahtava, vaikka paikka olikin ahdistava ja synkkä. Museovierailun jälkeen jokaiselle annettiin vapaat kädet tutustua Vilnan kaupunkiin.

Illalla teimme yhteisen bussiajelun, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa meidät paikalliseen maalaiskulttuuriin. Erot Suomen ja Liettuan välillä olivat tähtitieteelliset. Suomen tehomaatalouden sijasta Liettuassa käytettiin vielä perinteistä hevosella kyntämistä. Jos jossain näkyi traktori, oli sekin useimmiten umpiruosteinen "kuuskytlukulainen" peltihirviö.

Matkasimme katsomaan seuraavana päivänä Trakain linnaa, joka sijaitsee Vilnan välittömässä läheisyydessä. Matkan varrella pysähdyimme paikalliselle torille ostoksille. Tori oli uskomattoman suuri ja myynnissä oli kaikkea mahdollista aina hääpuvuista kalastustarvikkeisiin ja vaatteisiin. Ostosten sujuvuutta haittasi kuitenkin kielimuuri. Trakain linna sen sijaan oli hyvin pitkälti saman oloinen kuin kotoinen Turun linnamme. Trakain linnan jälkeen ruokailimme lähiravintolassa, jossa ruoka oli hyvä ja todella halpaa.

Vilnan jälkeen matkamme jatkui Klaipedaan. Matkalla pysähdyimme Kaunasissa, jossa osa ryhmästä kävi tutustumassa Kaunasin vanhaan kaupunkiin. Kaikkien huhujen mukaan paikka oli kaunis ja mielenkiintoinen.

Matka Klaipedaan oli jälleen pitkä, mutta odotus palkittiin kun hotellimme taso nousi huomattavasti. Ainoa huono puoli oli hotellimme etäisyys keskustasta, mutta sekään ei lopulta haitannut, sillä taksimatka keskustaan maksoi vain yhden euron!

Aamulla lähdimme Kuurin kyntäälle. Paikasta hankkimamme kirjallisuuden perusteella tiesimme sen olevan luonnoltaan ja kasvistoltaan ainutlaatuinen. Matkalla kyntäälle paljastui, että ikävä kyllä oppaamme oli ensikertaa asialla ja puhui myös ällistyttävän huonoa englantia. Monen eksymisen ja epäonnistuneen ruokailun jälkeen kaikki kääntyi kumminkin voitoksi, oppaan johdattaessa meidät uskomattomille hiekkadyyneille ja meren rantaan. Se hetki oli yhtä hymyä ja kameran raksutusta.

Kotimatka oli pitkä ja pimeä, eikä uni tullut silmään. Keskellä yötä pysähdyimme Ristikukkulalle, jossa on yli miljoona ristiä pystyssä. Neuvostoliiton kommunismivalta kielsi aikoinaan uskonnon, jolloin paikalliset protestoivat tuomalle alueelle ristejä. Vaikka Liettua on nykyään itsenäinen valtio, on ristien pystyttämistä jatkettu tähän päivään saakka. Aikoinaan Paavi on julistanut ristikukkulan Euroopan keskipisteeksi. Yöllä paikka oli pimeä ja kummitusmainen, mutta ehkäpä jopa vaikuttavampi kuin päivällä.

Täytyy myöntää että matka oli nappireissu ja taidanpa lähteä lähitulevaisuudessa uudestaan Liettuaan.

Arttu Tuominen

Lisätietoa Internetissä:

Liettuan matkailuneuvonta