Warning! Slippery surface!

Matkailulla on monenlaisia ympäristövaikutuksia, joista suurimpia on kulkeminen. Ei ole ollenkaan samantekevää, kiidätkö muille maille ilmateitse, kiskoilla, kumirenkailla vai merten yli.

Matkailu on mainio tapa lisätä tietoisuutta ympäristöstä – ja samalla hukata sitä. Kotimaisen lentoyhtiön sinivalkoisilla istuimilla universaalia säilykehedelmätorttua pienellä käsilaukkuun mahtuvalla haarukalla keihästelevä kestävän kehityksen opiskelija tuskin huomaa ottavansa lähikontaktia kritisoimansa kohteen kanssa.

Ethän matkaile yläilmoissa kun voit sen tehdä maakosketuksessakin. Linja-autolla saat tunnelmia. Junalla olisit perillä yli kolme neljännestä vähemmällä energialla henkilökilometriä kohden mitattuna, vaikkakin muutamia kymmeniä tunteja myöhemmin. Olisin voinut ottaa evääksi vaikka isoisän hellästi hevonvoimalla tuottamia porkkanoita, ja syödä ne sormin.

Tiedä minne askeleesi asetat

Ethän palaa illaksi kotiin siivin sinisin, kun voit jäädä yli kolmeksi kuukaudeksi Englannin sydänmaille Huddersfieldiin. Onneksi ammattikorkeassa on kehitetty yhteistyötä niin, että opiskelijat voivat vaihtaa vähäksi aikaa opiskelupaikkaa palatakseen taas tallaamaan svekofenniaalista tannerta.

Olisinpa lähes moitteettoman siistissä Huddersfieldin kaupunkikeskustassa asunut pidempäänkin, kunhan ei olisi tapojensa mukaan lenkkeillyt asuinalueiden tuskin yhden hengen kuljettavilla kävelykaistoilla tai kierrellyt julkisivujen vastaisia puolia - sekä samalla täyteen ahdettuja pienten puotien roskasäiliöitä.

Roskista kyllä selviää

Täytyy kyllä kiitelläkin. Siellä Yorkshiren kukkuloiden keskellä osataan roska-astiat suunnitella sellaisiksi, että opaskoirakin huomaa kirkkaan siniset laatuluomukset, joissa selkeä pikkumies pudottaa vielä selkeämmän joskin hohtavan valkoisen muovipussin roskikseen.

Roskille tarkoitettu reikäkin on niin iso, että siihen ei ihan sattumalta pääse likaamaan kirpparilta parilla punnalla hankittua kolttua.

Pidä päästäsi huolta

Ja vaikka koltun saisikin likaiseksi niin kyllä pestään, ja kunnolla. Asuin yhdessä muutaman sadan onnellisiksi arvotun kanssa aivan yliopiston pääkallopaikan yläkerrassa. Alakerran hallinto-osastolla pääkalloja tuotettiin uskomukseni mukaan tuskin koskaan, mutta asuntolamme portaikosta niitä saattoi ounastella jopa viikoittain. Portaat neljännestä neljänteentoista kerrokseen pestiin nimittäin viikoittain hyvin tehokkaasti.

Pesu tapahtui paikallisella vedellä, viledalla sekä sellaisella määrällä pesuainetta, että tippakin viimeksi mainittua olisi riittänyt kehittämään luisteluareenan kaikille maailman Kurreille ja Selänteille.

Onneksi tuoksu oli raikas vähintään seuraavat kuusi päivää. Se leijaili portaikon ohella myös asuntolamme yhteiskeittiöissä, hotellin huojennuksissa ja suihkukopeissa. Näissä pisteissä vaahtoavat rievut sipaisivat pinnat puhtoisiksi joka päivä.

Eikä puhettakaan huuhtelusta kemikaalikylpyjen jälkeen vaikka aineksia oli siivousvesissä varmasti niin paljon, että ne olisivat riittäneet räjäyttämään lian luultavasti vaikka koko Yorkshiren alueelta. Kemikaalikulutusta tuskin seurailtiin niin erityisellä huolella kuin laatujärjestelmien luvatussa sinivalkoisessa kotomaassa.

Seuraa ainakin ohjeita

Ihmiselämän jatkuvuus oli sitä vastoin erityisen huolenpidon alla. Joka viikko asuntolan portaikossa ja joka ikinen aamu yhteisessä huojennuksen huoneessa odotti tulijaa kyltti "Warning! Slippery surface" eli "Varoitus! Lattia on liukas".

Se oli ehkä osuvampi varoitus kuin pikaruokaketjujen kertakäyttökupissa oleva ilmoitus "Warning! Coffee is hot!". Se tarkoittaa, että kahvi on kuumaa.

12.06.2001 Mervi Tiensuu


Lisätietoa internetissä:
The University of Huddersfield