Eläinrakkaus puntarissa
Eläinten omistajat pitänevät itseään eläinrakkaina, mutta lemmikkien pito ei sitä vielä todista: joissakin tapauksissa eläin hankitaan pönkittämään omaa itsetuntoa tai egoa.
Aito eläinrakkaus punnitaan siinä, millaista hoitoa lemmikki saa, ja millaiset olot sille on järjestetty. Myös se, että on valmis luopumaan lemmikin hankkimisesta, mikäli ei kykene antamaan sille riittävän hyviä olosuhteita, osoittaa aitoa eläimistä välittämistä.
Aidosti eläinrakas hankkii riittävästi tietoa haluamansa lemmikkieläimen elämästä, käyttäytymisestä ja tarpeista jo ennen sen ostamista. Liian usein lemmikin ostaja ei tiedä riittävästi hankkimastaan eläinlajista, jotta voisi tarjota sille mahdollisimman hyvät olot uudessa kodissaan. Lemmikille yritetään kyllä järjestää kaikenlaista puuhaa senhetkisen tietämyksen puitteissa, mutta vasta oikealla tiedolla pystytään lemmikin elämä saamaan sitä itseään miellyttäväksi.
Erilaiset käyttäytymisongelmat ovat melko yleisiä lemmikkieläimillä, varsinkin koirilla. Yleensä näihin on syynä kotiympäristön ja eläimen synnynnäisten ympäristöodotusten ristiriita; tylsistyminen, puutteellinen ruokinta tai liikunnan vähäisyys ja niin edelleen.
Tästä aiheutuu lemmikille stressiä ja se voi muuttua passiiviseksi sekä apaattiseksi tai päinvastoin alkaa osoittaa aktiivisia turhautumisen oireita. Oikea tieto eläimen käyttäytymisestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä auttaisi ehkäisemään monia käyttäytymisongelmia, samoin kuin ratkaisemaan jo syntyneitä ongelmia.
Lemmikkiään rakastava omistaja tarjoaa sille virikkeellisen elinympäristön sekä muutenkin puuhailee yhdessä sen kanssa sellaista, josta eläin nauttii: koirilla se voi olla vaikkapa agilitya, tokoa tai yhdessä lenkkeilyä. Virikkeellinen elinympäristö tarjoaa eläimelle muun muassa tekemistä sen kaikille aisteille sekä tilaa liikkua.
Eläinrakas ei myöskään jätä lemmikkiään liian pitkäksi aikaa yksin. Valtavan usein lemmikit joutuvat olemaan useitakin tunteja yksin. Tämä on varsinkin ainokaiselle eläimelle, jolla ei ole seuranaan toista saman lajin edustajaa, hyvin rankkaa. Ja vaikka omistaja viettäisikin paljon aikaa lemmikkinsä kanssa, se ei kuitenkaan korvaa lajitoverin seuraa. Suositeltavinta olisikin siis hankkia yhden eläimen sijasta kaksi, mikäli vain mahdollisuudet siihen on.
Jos lemmikki sairastuu, eläinrakas on valmis viemään sen hoitoon ja maksamaan sen hoidosta. Joskus nuorikin eläin lopetetaan vain sen takia, ettei omistaja halua maksaa sen hoidosta aiheutuvia kustannuksia. Kun lemmikin elinolosuhteet ovat viihtyisät ja se pystyy toteuttamaan luontaisia vaistojaan, se pysyy terveempänä ja myös luultavasti elää kauemmin.
Mutta onko se sitten oikeaa eläinrakkautta pitää eläimiä kotona tyydyttämässä lähinnä omia tarpeitaan? Lemmikkieläimethän elävät loppujen lopuksi vankeina ja ovat muutenkin tietojemme tai tietämättömyytemme armoilla. Parhaissakaan oloissa elävällä lemmikillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa itseään kaikin puolin.
 |
24.11.2003 Sanna Eronen
Lisätietoa internetissä:
