Kantoliina vs. lastenvaunut
En tiedä kuka valopää ensimmäisenä keksi laittaa neljä rengasta vierekkäin, kopan päälle ja lapsen kyytiin. Kovin fiksua ei ainakaan ollut luopua kaikella tavalla paljon paremmasta vaihtoehdosta eli kantoliinasta. Lapsen on täytynyt huutaa vaunuissa vähintään yhtä paljon kuin nykyäänkin. Vaunujen käyttö oli lisäksi työlästä. Suurin osa kaupunkien teistä oli vielä lisäksi silloin kuoppaisia mukulakivikatuja. Ongelmat lastenvaunujen epäkäytännöllisyyden kanssa ovat lapsiperheiden arkea vielä tänäkin päivänä.
Silti kenellekään ei tullut silloin mieleen, että lastenvaunut olisivat huono idea. Ei tietenkään. Tollot aateliset olivat varmasti vain riemuissaan saadessaan kuroa hieman lisää eroa tavalliseen rahvaaseen kuljettamalla lapsiaan rullattavissa kehdoissa ympäriinsä. Ja mikäli lasten kärrääminen alkoi tuntua liikaa työltä, olihan heillä aina olemassa palvelijoita apuna. Käytännöllisyyttä ei osattu vaatia, koska sillä ei ollut merkitystä.
Jos vaunuhuuma olisikin ollut vain hetken muoti-ilmiö, asia joka olisi hävinnyt säätyjaon loppuessa. Tai ehkä kyseessä oli alun perin vain kokeilu. Vaunut olivat sen ajan ensimmäinen keino isien tutustumisessa jälkikasvuunsa. Vaunujen avulla kehtasi lähteä yhdessä ulkoilemaan katu-uskottavasti ilman sitä liian intiimiksi ja ahdistavan läheiseksi koettua äitien ja köyhien kapistusta nimeltä kantoliina. Lisäksi muiden isien kanssa pystyi sitten kaupungin raitilla vertailemaan kärryjen ominaisuuksia. Näin vältettiin huomion keskittyminen liian tunteellisiin ja epämiehekkäisiin asioihin, kuten siihen, että lapsi ja isä olivat ulkona kahdestaan.
Jokin pieni feministi minussa sanoo, että noiden epäkäytännöllisten ja rumien teknisten vempainten, lastenvaunujen täytyy todellakin olla miehiä varten tehtyjä ja myös heidän omaa keksintöään. Nainen ei esimerkiksi ikimaailmassa olisi keksinyt laitetta, jonka käyttämistä helpottaa huomattavasti jos omistaa isot hauikset.
Pikaisen googlaamisen perusteella syyllinen löytyy nopeasti. Keksijä on kuin onkin lihaksikkaamman sukupuolen edustaja, nimihirviö Ernst Albert Naether Zeitzistä ja lastenvaunujen keksimisvuosi 1853.
Jotain toivoa on sentään näkyvissä. Kantoliinat ja käytännöllisyys ovat kovaa kyytiä tekemässä come backkiä itsenäisesti ajattelevan uuden sukupolven keskuudessa. Ovathan tämän ikivanhan keksinnön edutkin kiistattomat.
On olemassa ainakin kahdenlaisia kauppareissuja pienen lapsen kanssa. Ensimmäisessä tapauksessa kiireinen vanhempi tunkee kaikilla lisävarusteilla varusteltujen vaunujensa kanssa pitkin lähikauppani yksisuuntaisia ja ahtaita käytäviä. Niillä käytävillä jo pelkästään kahden ihmisen tavallinen kohtaaminen vaatii jommalta kummalta väistöliikkeen, mikäli haluaa edetä jonnekin.
Toinen esimerkki ja tapahtumapaikkana sama lähikauppa. Rauhallinen lapsi on kiedottuna kantoliinaan. Vanhemmalla on tarvittaessa vapaat kädet kantaa ostoskoria ja mahdollisuus keskittyä siihen, mitä on ostamassa ja vertailla tuotteita. Lapsi nukkuu päiväunia ja äitikin vaikuttaa levolliselta. Toisin kuin yleisesti ajatellaan voi olla, että mitä enemmän lapsi saa olla aikuisen lähellä, sitä vapaammin ja onnellisemmin myös aikuinen voi elää omaa elämäänsä.
Kantoliinalla on toki myös terveydelliset etunsa, joita ei aina tulla ajatelleeksi. Kantoliinassa lapsen saa esimerkiksi korkeammalle tien pintaan nähden kuin vaunuissa. Mitä kauemmaksi lapsen saa pakoputkien tasosta, sitä vähemmän lapsi altistuu pienhiukkasille ja muille liikenteen haitallisille päästöille.
Niina Jokela
