Kestävää vai kestämätöntä?

Kestävä kehitys on ajatusmalli joka pyritään nykyään liittämään kaikkeen yhteiskunnalliseen toimintaan. Yksilövalintojen merkitystä korostetaan yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi. Vihreiden arvojen sisäistämisen seurauksena markkinoille on tullut perinteisten vaihtoehdoiksi ympäristöystävällisiä ja sosiaalisesti reiluja tuotteita. Jätteet voidaan hyödyntää uudelleen ja vaatteet sekä huonekalut voidaan kierrättää. Kirjat, levyt ja elokuvat voidaan lainata kirjastosta ja matkat voidaan taittaa julkisilla kulkuvälineillä.

Näin esitettynä ongelmat saadaan usein kuulostamaan siltä kuin ne olisi jo puoliksi ratkaistu. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Auto on monille lähes välttämätön kulkuväline riittämättömien julkisten liikennepalvelujen takia. Vaatteet ja huonekalut saattavat maksaa kirpputoreilla lähes saman verran kuin uudet vastaavat ja kirjastojen valikoimat voivat olla riittämättömiä ja aineistoa saattaa joutua odottamaan liian kauan. Vähävaraisilla rahojen riittäminen tavalliseenkin ruokaan voi olla tiukassa, jolloin puolet kalliimpi luomuruoka ei ole edes vaihtoehto.

Kestävästä kehityksestä on tullut jossain määrin muodikasta. Vaikka moni mieltääkin elävänsä sen oppien mukaisesti, saattaa heidän elämässään esiintyä monia siihen liittyviä ristiriitoja. Hyvä esimerkki saadaan ulkomaanmatkailusta joka on monille muuten kestävästi elävälle eräänlainen kompastuskivi. Lentäminen ei ole ekologista, teki sen sitten mistä syystä tahansa, ja sen välttämättömyys on useimmiten kyseenalaistettavissa. Moni kestävästi elämään pyrkivä tosin kompensoi lentomatkustuksella aiheuttamansa päästöt, mutta vaikka tämä onkin suotavaa, on kysymys kuitenkin lähinnä omantunnon puhtaaksi ostamisesta. Vastaavanlaisia esimerkkejä voisi keksiä lukemattoman määrän.

Meillä on oikeus valita haluammeko ostaa auton, kierrättää, lajitella tai lentää lomamatkalle. Yleisesti ottaen kestävän kehityksen pahin vihollinen onkin välinpitämättömyys. Vaikka on melko yleisesti tiedossa miten kukin voisi jokapäiväisillä valinnoillaan muuttaa elämäänsä kestävämmäksi, ei näihin toimenpiteisiin usein ryhdytä. Ympäristöä hyödynnetään mielellään, mutta sitä ei enää koeta omaksi silloin kun siitä tulisi ottaa vastuuta.

Jos nykyiset trendit jatkuvat eikä ratkaisuihin kestävän kehityksen puolesta ryhdytä ajoissa, seuraukset saattavat olla katastrofaalisia. Voimme kuvitella seuraavien sukupolvien tulevan kysymään miksi päästimme katastrofin tapahtumaan? Emmekö tienneet mitä olimme tekemässä? Tiesimme kyllä. Emme vain välittäneet.