Masennuksiin asti viihdytetyt
Meidän halutaan viihtyvän, jotta emme masentuisi. Viihtymisen tapa on kuitenkin valittu puolestamme. Yhä uudestaan saan kuulla, että ajattelu ja mielekkään elämän kaipuu vaarantavat mielenterveyden.
Moniko aktivisti on mahtanut törmätä samaan ongelmaan? Itse olen saanut kerta toisensa jälkeen useilta eri ihmisiltä kuulla huolestuneita kommentteja siitä, että kansalaisjärjestöissä toimiminen voi vaarantaa terveyteni.
Periaatteessa huoli ei ole nykymaailmassa tuulesta temmattu – sademetsiä puolustanut nunna ammuttiin Amazonilla, ihmisoikeuksien puolustajia on murhattu, uhkailtu ja vangittu, samoin toimittajia. Myös terrorisminvastainen sota on tuottanut aktivistin elämään uusia uhkia, kun virkavalta ja lainsäätäjät tuntuvat herkästi sekoittavan kehitysmaiden auttamisen sekä ympäristötuhojen ja talouskasvun vastustamisen terrorismin tukemiseen.
Elän ja toimin kuitenkin Suomessa. En ole saanut tappouhkauksia tai muuta vastaavaa. Miksi ihmiset ovat huolissaan terveydestäni?
”Ajatteleminen voi vaarantaa terveytesi”
Masennuksesta on tullut uusi kansantauti ja läheiseni pelkäävät, että järjestötoiminta masentaa minut. Olisi kuulemma terveellisempää ”olla ajattelematta niin paljon” ja olla toimimatta niin vakavien asioiden parissa.
Huolestumisen taustalta paistaa näkemys, että olisi terveellisempää pysytellä ”harmittomien”, ”normaalien” viihdykkeiden parissa. Olisi terveellisempää pysytellä viihdemaailmassa todellisen maailman sijaan.
Perinteisesti tällaiseen terveelliseen päivään näyttää lukeutuvan työssäkäynti ja vapaa-ajan viettäminen televisiota tuijottaen. Kumpikaan ei vaadi ihmiseltä ajattelua. Ajatukset on ajateltu puolestamme, koska ajattelua pidetään vaarallisena.
 Sensuuri iski syyttä myös Animalian kampanjaan. |
Perinteisesti toisinajattelijoille on myös toistettu, että he itse ovat mielipiteillään aiheuttaneet uhkan omalle terveydelleen – ei suinkaan valtajärjestelmä, joka heidät on tuominnut, vanginnut ja kiduttanutkin. Myös minulle toistetaan, että väitetyn uhkan terveydelleni aiheuttaa oma toimintani – eivät siis suinkaan ihmiset, jotka tuomitsevat, vähättelevät ja siten yrittävät luoda henkisen häkin ympärilleni.
”Sulje silmät niin maailman ongelmat katoavat”
Mikä minussa (ja monessa muussa) sitten on vikana, kun valmiiksi pureskeltu viihde ja kehdosta hautaan valmiiksi suunniteltu elämä ei kelpaa? Sehän on niin sietämättömän helppoakin.
Ongelmani näyttää olevan, että pelkän viihteen sijasta kaipaan elämältä mielekkyyttä. Tämä palo tuskin sammuu väkisin television ääressä viihdemössöä seuraten. Itse asiassa ajatuskin kolmesta tunnista päivässä television ääressä saa minut ahdistumaan. Kaltaiseni haluttaisiin ilmeisesti viihdyttää masennuksiin asti.
Toinen ongelmani näyttää olevan, että olen kouluttautunut ympäristöalalle, joten ”liiallinen” ajattelu ei ole minulle pelkkä vapaa-ajan harrastus. Voi olla, että ympäristöalan ammattilainen koetaan erityisen uhkaavaksi, koska hän ei ole oppiarvoja rakastavassa yhteiskunnassamme yhtä helposti mitätöitävissä kuin vapaa-ajan aktivisti ja ammatinvalinta on merkki erityisen sitkeästä omistautumisesta asialle.
Tässä tapauksessa kutsumusta ei kuitenkaan katsota hyvällä. Ympäristöammattia ei ilmeisesti pidetä ammattina siinä missä levyseppä-hitsaajaakin, vaan ympäristöalan valinnut on vähättelijöille vapaata riistaa. Hän saa olla erityisen sitkeänahkainen jaksaakseen, mutta kumpi hänen poikkeuksellisen suureen painolastiinsa onkaan syypää, hän itse vai suvaitsemattomat kanssaihmiset?
Yhteiskunta päälaellaan
On hälyttävää, että maailman polttavien ongelmien sijaan niiden tiedostaminen koetaan terveydelle vaaralliseksi. Mielekkään elämän ja ongelmien ratkaisemisen sijasta terveellisenä pidetään silmien sulkemista ongelmilta ja maailman mielettömyyden hukuttamista tyhjänpäiväiseen viihteeseen.
Tuntuu, että syyt ja seuraukset, keinot ja päämäärät ovat kääntyneet päälaelleen. Jälleen syytetyn penkillä on kansalaisyhteiskunta, tällä kertaa aktivistien masentamisesta. Kumpikaan ei ole uutta.
Ennen talouskasvu oli keino hyvinvoinnin saavuttamiseen. Nyt talouskasvusta on tullut itseisarvo ja hyvinvoinnista tingitään talouskasvun vauhdittamiseksi. Ennen pyrittiin rauhaan, nyt soditaan rauhan nimissä. Ympäristön tuhoamista markkinoidaan ympäristönsuojeluna ja ympäristönsuojelijoita syytetään yhteiskunnan terrorisoimisesta.
Milloin se tapahtui: ihmisestä tuli renki ja koneesta isäntä, mielekkyydestä masentavaa ja sodasta rauhaa? Maailma muuttuu päivä päivältä orwellilaisemmaksi.
Toimintaa!
Huolestuneista neuvoista huolimatta aion vakaasti jatkaa kansalaisjärjestöissä toimimista. Sittenkin, vaikka valtio virallisesti julistaisi kansalaisyhteiskunnan terveydelle haitalliseksi.
Kiinalaiset ovat tavanneet sanoa, että on parempi sytyttää kynttilä kuin kiroilla pimeyttä. Väitänkin, että toimiminen on sekä minulle että maailmalle terveellisempää kuin yrittää sulkea silmät ongelmilta tai jäädä tumput suorina masentumaan televisiouutisten ääreen.
Aion sytyttää kynttilän muun muassa niille kiinalaisille, jotka meidänkin tietoisuutemme pimeyden vuoksi joutuvat kiroilemaan menetettyään terveytensä hikipajoissa.
13.11.2005 Eija Nyyssönen
Lisätietoa Internetissä:
