Olohuoneen pikkukalat

Akvaariosta voi oppia vaikka mitä. Kuten sen, että jos sitä ei hoida hyvin, niin kalat pakkaavat kuolemaan. Ja toisaalta sen, että vaikka hoitaisitkin kalatankkiasi huolella ja rakkaudella, voivat ne mokomat kuolla kuitenkin.

Muistan vielä, miten joskus 13-vuotiaana halusin palavasti akvaariota. Hankin käsiini kaikki alan kirjat ja selasin niitä innoissani. Kulutin paperia ja kyniä piirtäessäni tulevan akvaarioni sisustusta ja laatiessani kalalistoja. Tetrat, platyt ja imumonnit uisivat majesteetillisesti ympäriinsä kukoistavien kasvien joukossa.

Lopulta hartaat pyyntöni tuottivat tulosta ja kotiin tilattiin 96 litran akvaario varusteineen. Täytin sen vedellä, sisustin ja odottelin pari päivää, kuten kirjoissa oli neuvottu. Ostin kasveja, istutin ne ja odotin taas pari päivää. Lopulta saapuivat myös odotetut eväkkäät.

Muistaakseni nuo kalat myös elivät useamman vuoden, tekivätpä vielä jälkikasvuakin. Vedenvaihdot ja elävän ruuan pyydystysretket eivät tuntuneet liian raskailta velvollisuuksilta. Akvaariota katsellessa kuvittelin itseni tutkimaan Amazonasin purojen kalastoa, minkä pääsin lopulta tekemään vuosi sitten. Tosin tutkimus jäi siihen, että kurkin kirjoahvenia sillalta käsin.

Tänä syksynä innostuin uudelleen akvaarioista. Kaivoin esiin vanhan 50 litraisen itse kootun akvaarioni ja ostin siihen suodattimen, lampun, lämmittimen, hiekkaa, kannon, kasveja, lasinpuhdistuslastan, pohjalapon, haavin... Onneksi nämä olivat perustamistarvikkeita, joita ei tarvitse ostaa uudelleen ihan heti.

Tällä kertaa päätin tehdä akvaarion kypsytyksen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Katselimme tyhjää kalatonta akvaariota yli kolme viikkoa, ennen kuin sen typenkierto käynnistyi. Sehän tarkoittaa sitä, että ensin yhdet bakteerit muuttavat ammoniakin nitriitiksi ja sitten toiset muuttavat myrkyllisen nitriitin nitraatiksi, jota kasvit voivat käyttää ravinteenaan. Meillä on siis nyt olohuoneessamme pienoiskokoinen jätevedenpuhdistuslaitos.

Ensimmäisiksi kaloiksi ostin neljä miljoonakalaa ja nyt meillä on niitä jo noin 17. Miljoonakalan poikasten laskeminen on vaikeaa, sillä ne ovat pieniä ja nopealiikkeisiä, mutta kalastomme on joka tapauksessa kasvanut parissa päivässä yli 100 prosenttia. Toivottavasti kalamme ymmärtävät jatkossa perhesuunnittelun tärkeyden.

Akvaarion veden laadun mittaukset ovat kuin suurempien vesien kuntokartoituksia. Olen jo mitannut vedestä nitriittipitoisuuksia useamman kerran ja sähkönjohtavuus ja pH:kin ovat tulleet tutuiksi. Kaikesta päätellen kalani uivat Amazonasin pehmoisissa vesissä, vaikka vesi onkin hanasta laskettua turkulaista Auraa. Onneksi sinilevät ovat pysyneet poissa, eikä rehevöityminen uhkaa kalastoani.

Nyt odottelemme talven tuiskuja ja pakkasia, jolloin voimme käpertyä sohvalle katselemaan akvaariota, jossa vallitsee ikuinen kesä. Laineet liplattavat ja värikkäät kalat uivat vihreät kasvit taustallaan. Kohta voi taas ruveta haaveilemaan suuremmasta akvaariosta, kalojen viljelystä, hollantilaisesta kasviakvaariosta tai Tanganjikajärven kirjoahvenista.


28.9.2005 Tiina Sandberg


Lisätietoa internetissä:
Jyväskylän akvaarioseura