Puhdasta ja kaunista - luonnollisesti

Mitä on Cl77891 ja mihin sitä tarvitaan? Entä butyyliparabeeni? Onko sitä turvallista käyttää ja mitä tapahtuu jos sitä joutuu luontoon? Näihin kysymyksiin en osaa vastata, vaikka olen jo pitkään altistanut itseni molemmille aineille jokapäiväisessä elämässäni. Ekokauppa Ruohonjuuren tuotteissa ei näitä, eikä muitakaan salanimillä esiintyviä aineita ole. Kysyin myyjä Suvi Saaraiselta miksi näin on ja mitä hyötyä sillä saavutetaan.

Saaraisen mukaan luonnonkosmetiikaksi mielletään usein helposti mikä tahansa tuote, joka sisältää esimerkiksi marjoista peräisin olevia ainesosia. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä täyttämään luonnonkosmetiikalle asetettuja kriteerejä, sillä samaisen tuotteen valmistuksessa on voitu käyttää monia terveydellle ja ympäristölle vaarallisia keinotekoisia aineita. Muun muassa kosteus- ja huulivoiteissa käytetään yleiseti mineraaliöljyjä ja parafiinia, jotka aiheuttavat ihon aineenvaihdunnan heikkenemistä, allergiaa ja jopa sydänongelmia.

Ei eläinkokeille

Suomessa luonnonkosmetiikan markkinoinnin säännöistä vastaa Pro luonnonkosmetiikka ry. Yhdistys asettaa jäsenilleen vaatimuksia säilöntä- ja raaka-aineiden sekä valmistusmenetelmien suhteen ja odottaa, että pakkaukset valmistetaan uusiutuvista raaka-aineista. Luonto- ja eliöstö otetaan huomioon kaikissa tuotannon vaiheissa ja geenimanipulaatio tuomitaan ankarasti. Kosmetiikan testaaminen eläimillä on lailla kielletty.

Aidossa luonnonkosmetiikassa käytetyt raaka-aineet saadaan luonnosta aina tuoksu- ja väriaineta myöten. Kasveista saatavissa aineksissa suositaan luomua ja luonnonvaraisia kasveja. Uhanalaiset kasvit, petrokemian tuotteet sekä eläinrasvat ja -proteiinit ovat kiellettyjä.

Säilöntäaineina luoonnonkosmetiikassa käytetään niin ikään luonnon raaka-aineta kuten alkoholia, vitaminneja ja eteerisiä öljyjä. Lisäksi tuotteiden säilyvyyttä pyritään parantamaan tarkoituksen mukaisilla pakkauksilla. Tarvittaessa säilönnässä voidaan käyttää luontaisen kaltaisia aineita mikrobiologisen turvallisuuden takaamiseksi, mutta kovat säilöntäaineet ja säteilyttäminen ovat kiellettyjä.

Vain tarpeellisia aineita

Tuotevalikoima on luonnonkosmetiikassakin nykyään laaja. Esimerkiksi shampoita löytyy useaa eri merkkiä ja jokaiselle hiustyypille on omansa. Shoppailla voi siis ekokaupassakin kuin supermarketissa konsanaan, mutta miksi muuttaa kulutustottumuksiaan?

-Myymämme tuotteet sisältävät vain sellaisia aineita, joilla on merkitystä niiden toiminnan kannalta, Saarainen kertoo. Niihin ei esimerkisi ole lisätty vaahtoamista edistäviä aineita, sillä vaahdolla ei ole mitään tekemistä pesutehon kanssa: se voi itseasiassa huonontaa sitä. Shampoomme eivät myöskään sisällä silikonia, kuten monet tavalliset shampoot, joissa sen tehtävänä on saada hiukset näyttämään kiiltävämmiltä muodostamalla kalvo hiuksen pintaan. Ikävä kyllä silikoni tekee saman kalvon myös päänahkaan ja tukkii näin ihohuokoset. Sillä on myös allergisoiva vaikutus ja luontoon joutuessaan se säilyy muuttumattomana jopa satoja vuosia, kun luonnonmukaiset pesuaineet taas hajoavat täysin.

Tämän kuultuani päätin oitis vaihtaa shampoomerkkini terveellisempään ja luontoystävällisempään vaihtoehtoon. Lisäksi muistin kampaajani kertoneen, että hiukset lakkaavat hiljalleen uusiutumasta, kun ne eivät pääse kasvamaan silikonikalvon läpi, ja alkavat ohentua. Jopa insinööripoikaystäväni muuttui hetkessä vannoutuneeksi ekotuotteiden kannattajaksi päästyään kokeilemaan tuotteita ja saatuaan sopivasti informaatiota aiheesta.

Vaihtopäitä hammasharjaan

Shampoiden lisäksi ekokaupan hyllyistä löytyy muutkin tarvittavat hygieniatuotteet. On mukavaa huomata ymmärtävänsä mitä tuoteselosteessa sanotaan: aineet ovat tuttuja ja hammastahnatuubissa kerrotaan jopa mistä ne ovat peräisin ja mikä tarkoitus niillä on. Hammasharjankin voi valita entistä ekologisemmin joko puisena tai perinteisenä muovisena, jossa on vaihdettava harjaosa.

Kaikki tuotteet vaikuttavat paitsi tavallista luontoystävällisemmiltä, myös hellävaraisemmilta käyttäjälleen. Deodorantteihin ei sisälly ihohuokosia tukkivia antiperspirantteja ja hiusväreistä on unohdettu ärsyttävä ja pahanhajuinen ammoniakki. Luonnonkosmetiikka soveltuukin kaikkille, myös allergisille ja herkkäihoisille. Miehille löytyy omat tuotesarjansa, joten hekin voivat tehdä ympäristötietoisia valintoja katu-uskottavuuttaan menettämättä.

Puhtaaksi pähkinöillä

Tekstiileille ja kodin pinnoille on Ruohonjuuresta saatavissa omat luonnonmukaiset pesu- ja puhdistusaineensa. Tuotteiden raaka-aineet ovat pääosin kasviperäisiä ja ne hajoavat luonnossa 100 prosenttisesti. Tällaista pesuainetta käyttäessään kuluttajan ei tarvitse soimata itseään, vaikka hän kaataisi kesämökillään tiskiveden kukkapenkkiin.

-Pyykinpesuaineemme eivät sisällä luonnossa rehevöitymistä aiheuttavia fosfaatteja tai zeoliittiä. Aineet eivät myöskään sisällä optisia kirkasteita, joita esiintyy tavallisissa pesujauheissa. Kirkasteet saavat valkopyykin näyttämään valkoisemmalta heijastamalla vaatteeseen osuvaa valoa, mutta puhtaammaksi ne eivät sitä pese. Kirkasteet voivat myös aiheuttaa allergisia reaktioita joutuessaan kosketuksiin ihon kanssa, Saarainen kertoo.

Uutuutena pesuainemarkkinoille on tullut intialainen Samu pesupähkinä, jonka kuoresta irtoaa puhdistavaa sapoliinia yli 30 oC lämpötilassä. Luonnonvaraisista puista kerättävät pähkinät voidaan käytön jälkeen kompostoida tai hävittää biojätteessä. Pesupähkinä on paitsi ekologinen myös reilu ja hyvin monikäyttöinen tuote. Olen itsekin kokeillut pesupähkinöitä ja totta se on: pyykki tulee puhtaaksi. Vaikeisiin tahroihin ne tosin eivät tehoa, ja kovempia otteita tarvittaessa kannattaakin turvautua sappisaippuaan. Sekin on täysin luonnonmukainen pesuaine ja lisäksi voittamaton tahranpoistaja.

Ruohonjuuren tuotteissa ekologisuus on mietitty loppuun asti: pakkaukset valmistetaan kierrätettävistä tai polttokelpoisista materiaaleista ja joitakin tuotteita on mahdollista ostaa täyttöpalveluna omaan astiaan. Näin tuotteiden ympäristöön kohdistuva kuormitus on saatu laskettua mahdollisimman alas kaikissa niiden elinkaaren vaiheissa. Siistiä, sanoisinko?

Ulrika Nordblom