Saaristomeri
På svenskaIn English

Roskisdyykkari nimeltä Maikki

Kestävän kehityksen aatteiden taitaminen ei ole iästä kiinni. Roskisdyykkariksi voi osoittautua vaikkapa vanha sukulaistäti.

 

Kesän aikana tuli tavattua sukulaisia ja vaihdettua kuulumisia. 82-vuotias sukulaistäti Maikki kyseli mökillä nykyisiä tekemisiäni. Vastasin hiukan vaivaantuneena, että opetan Turussa kestävän kehityksen opiskelijoita.

Vaivaantuneena siksi, että kestävä kehitys ei käsitteenä sano monille nuoremmillekaan mitään. Ajattelin kai, että vanha ihminen kiusaantuu, kun ei tiedä mistä puhutaan. Vielä mitä! Maikki kyllä tiesi, mistä oli kyse ja juttua piisasi.


Kerroin, että eräät opiskelijat olivat todella vihreitä, ja hankkivat ruokansa roskiksia dyykkaamalla. Osoittautui, että tämä Maikki-täti, joka sodan aikana nimitettiin päiväkäskyllä ruokahuoltovastaavaksi omassa yksikössään, oli itsekin tottunut dyykkari.


Maikki kertoi, miten hänen asuintalonsa hallituksen puheenjohtajan perheen jäljiltä roskiksesta löytyy monennäköistä mielenkiintoista. Kerran rouvan jättämästä muovikassista löytyi täysin käyttämättömiä vaatteita, siististi viikattuina.


Toisen kerran Maikki tutki ruokajätepussin. Sen sisältä löytyi kaksi avaamatonta pizzapakettia, juhlamaksamakkara ja punajuurisalaattia, josta viimeinen myyntipäivä ei ollut edes mennyt. Maksamakkaran Maikki syötti koiralle ja salaatti meni omiin suihin.


Maikki kasvattaa kesämökillä laajaa kasvimaata. Vaatimattomana hän totesi, ettei sen rehevyys ole yksin hänen ansiotaan, vaan osansa olivat tehneet veli ja käly, jotka edellisenä syksynä olivat levittäneet kasvimaalle mehevän kerroksen hevosen lantaa.


Mökiltä lähtiessä sain mukaani ison kasillisen kesäkurpitsaa, punajuuria, porkkanoita ja sen sellaista. Viimeiseksi Maikki vielä kehotti hakemaan pinaattia. Sormi suussa seisoin kasvimaan laidalla ja ihmettelin, että mikä kaikista kasveista mahtoi olla pinaattia: olin nähnyt sitä lajia ainoastaan kaupan pakastealtaassa.


Kyllä Maikilla riitti ihmettelemistä ahdinkoni huomatessaan – ei tunne pinaattia! Lopuksi sain vielä täsmälliset ohjeet pinaattikeiton valmistukseen. Kauniin keiton ääressä, kananmunasilmää tuijottaessani tunsin itseni kunnon ihmiseksi. Ihmettelin, että mikä kuri sitten auttaa, kun Maikin sukupolvi ei ole enää oikeiden asioiden ääreen opastamassa.



10.09.2003 Virpi Laine-Jyräkoski


Tulosta sivu
Poutapilvi web design Oy