Tölkitettyä siiliä tarjolla

    
Kun ihmislapsen jalkaan menee kesällä nurmikolla kirmatessa lasinsiru, kiirehditään lääkäriin, jos sitä ei omin avuin saada pois. Mutta jos variksen poikasen jalkaan menee samainen siru, sen hassulle vaappumiselle yleensä vain nauretaan linnun yrittäessä kävellä. Linnulla kuitenkin on suurempi todennäköisyys kuolla lasinsiruun kuin ihmisellä.

Ympäristönsuojelulaki kieltää roskaamisen eli jätteiden tai aineiden ympäristöön jättämisen. Siltikin esimerkiksi muovipusseihin ja rikkoutuneisiin lasipulloihin törmää lähes aina asutuksien lähettyvillä, maalla ja vesistöissä. Ihmiselle aiheutuvien maisemallisten haittojen lisäksi myös eläimet kärsivät roskaamisesta

Muovipussit toimivat tappajina sekä maalla että vedessä. Jos pussi tuoksuu ruualta, eläin saattaa syödä sen ja kuolla. Kuolema tulee myös eläimen tutkaillessa pussia sisältä ja jäädessä sinne loukkuun. Siivelliselle koittaa tiukat paikat, jos muovipussi tarttuu siipeen, nokkaan tai kaulaan ja linnun rimpuillessa vain tiukentaa otettaan.

Vedessä pussi tai muu muoviroska voi joutua linnun, kalan tai hylkeen ruuaksi. Roskat tukkivat eläinten ruuansulatuskanavan tai vahingoittavat sitä. Muovit voivat pakkautua mahalaukkuun täyttäen sen tai ne voivat aiheuttaa haavaumia suolistoon ja jopa tukkia sen kokonaan. Eläin kuolee hitaasti ja tuskallisesti nälkään. Samoin pilkkijöiltä jäälle unohtuneet siimat ja koukut ja vedessä ajalehtivat verkonkappaleet aiheuttavat turhaa kärsimystä luontokappaleille.

Pihapiirissä melkein lemmikin aseman saanut siili voi innostua ruuan tuoksusta, joka tulee roska-astiasta tipahtaneesta säilyketölkistä. Innostuksissaan siili tunkee päänsä purkkiin ja voi surkua ja siilin puhinaa, jos pää jääkin jumiin purkkiin tai terävistä reunoista tulee haavoja piikkipalloon. Tämän voi estää leikkaamalla säilyketölkin kannen kokonaan irti ja tiputtamalla sen purkin pohjalle. Vielä askel purkin päälle niin, että ainakin suu menee ruttuun, eikä pelkoa lemmikin menettämisestä ole.

Jos naapurin kissasta haluaa eroon, oiva keino siihen olisi varmasti puolitäysi metallinen kissanruokapurkki, jossa on kansi osittain aukaistu. Kissan työntäessä päänsä purkkiin, se ei enää välttämättä sieltä pois tulekaan.

Ihminen on korottanut itsensä luomakunnan kruunuksi ja kokee oikeudekseen kohdella luontoa itselleen sopivimmaksi, ja usein samalla myös helpoimmaksi, katsomallaan tavalla. Kadulle viskattu suklaapatukan kuori ei tunnu isolta synniltä, mutta puskassa tuhisevalle siilille se voi olla viimeinen ateria.

Lähin roskis on yhtä kaukana kuin oman takin tasku.


Teksti ja kuvat Johanna Hakkarainen