Turku vihaa pyöräilijöitä

Pyörä – ekologinen, halpa ja käytännöllinen liikkumismuoto. Vai onko? Turussa pyöräily on hankalaa ja usein jopa hengenvaarallista.

Turussa pyöräilijä on kolmosluokan kansalainen, kaikkein alin liikennejärjestelmässä. Auto on selkeästi valittu ensisijaiseksi kulkuneuvoksi kaupunkisuunnittelussa, jalankulkijoilla on toiseksi parhaat kulkuväylät. Jalankulkijoille on keskustassa edes oma kävelykatunsa ja reitti Aurajoen rannassa. Pyöräteitä ei ole kuin siellä täällä. Parkkipaikkoja on keskustassa aivan riittävästi, mutta ydinkeskustassa autoilun lisäämiseksi suunnitellaan vielä toriparkkia.

Turussa on pyöräteitä niin satunnaisesti, että pyöräilijä joutuu henkensäkin uhalla seikkailemaan pyörä- ja autoteiden välillä. Pyörätiet usein alkavat ja loppuvat hyvin yllättäen, joten autotieltä pois tai autotielle siirtyminen on vaarallista. Jalkakäytävällä ajaminen on kielletty ja sinne eksynyttä pyöräilijää huomautetaan siitä heti – närkästyneesti ja kovaäänisesti.

Jalankulkijat kohtelevat pyöräilijöitä kuin nämä olisivat suuriakin rikollisia jalkakäytävällä ajaessaan. Onhan se Turun järjestyssäännöissä kielletty, mutta minkäs teet, jos muuta vaihtoehtoa ei ole. Monissa muissa kaupungeissa pyöräilijät ja jalankulkijat kulkevat sulassa sovussa yhteisillä jalkakäytävä-pyöräteillä. Turussa edes pyörätiellä kävelevä jalankulkija ei väistä pyöräilijää.

Autoilijat eivät tunnu ymmärtävän, ettei pyöräilijällä ole ympärillään suojaavaa tonnien metallikuorta. He eivät huomioi autotiellä ajavaa pyörää. Erityisesti bussikuskit suhtautuvat pyöräilijöihin vihamielisesti. Ovathan bussit Turussa ahtaalla, mutta on silti vaikea ymmärtää miksi valtavat bussiautot jylläävät usein lähes pyöräilijöiden päälle. Myös periaatteellisesti tämä asenne on outo, sillä bussi ja pyörä voisivat taistella yhdessä yksityisautoilua vastaan.

Pyöräily on kävelyn jälkeen kiistatta kaikkein ympäristöystävällisin, halvin ja terveysvaikutteisin tapa liikuttaa itseään paikasta toiseen. Ja toisin kuin kävely, pyöräily voisi varsinkin kaupunkialueilla korvata autoilun vaikka kokonaan. Jos Turkuun järjestettäisiin kattava, käytännöllinen ja etenkin muun liikenteen kanssa yhteensopiva pyörätieverkosto, pyörästä tulisi kaupungin paras kulkuväline.

Järkevästi järjestetyssä kaupungissa ensisijaiset kulkuvälineet olisivat pyörä sekä julkiset kulkuvälineet: bussi, ratikka tai metro. Kaupungin keskustaan ei edes pääsisi autolla, vaan parkkipaikat olisivat kaupungin reunoilla. Koska kaupunkien keskustat ovat sokkeloisia ja välimatkat lyhyitä, pyörällä voi kulkea erittäin nopeasti ja käytännöllisesti. Nykyäänkin pyörällä voi päästä perille nopeammin kuin autolla. Autottomassa keskustassa myös julkiselle liikenteelle olisi tarpeeksi tilaa ja se pääsisi toimimaan tehokkaammin. Jos kaupungeissa kuljettaisiin enemmän pyörän ja julkisen liikenteen avulla, säästettäisiin uskomattomia määriä luonnonvaroja, ympäristö saastuisi vähemmän ja ilmansaasteista aiheutuvat sairaudet vähenisivät.

Ei parkkiongelmia, ei pakokaasuja, ei haisevia bensa-asemia. Pyörällä kiitos!


Paula Sarapisto