Pienet muutokset suuria ympäristötekoja
Ruokakaupassa tehdyillä valinnoilla on suuri merkitys kestävän kehityksen näkökulmasta katsottuna. Tavallinen kuluttaja pystyy helposti vaikuttamaan omaan ekologiseen jalanjälkeensä jo pelkästään eläinperäisten ruoka-aineiden käyttöä vähentämällä.
Yhden lihakilon tuottamiseen kuluu pahimmillaan kymmenen kiloa ihmiselle syötäväksi kelpaavaa kasviproteiinia. Näin ollen kuluttajan etsiessä ympäristöystävällisintä valkuaisainelähdettä hänen on valittava kasviperäinen proteiini eläinperäisen sijasta.
Tappiolliset proteiinitehtaat
Tuotantoeläimille syötettävä rehu muodostuu suurimmaksi osaksi viljoista ja soijapavuista. Maailman viljatuotannosta ne hotkaisevat 38 %, ja USA:n soijapapusadosta jopa 95 % päätyy rehuksi. Sen lisäksi, että lihakarja ruokitaan ihmiselle kelpaavalla ravinnolla, ne myös laiduntavat valtaosin mailla, jotka sopisivat ihmisravinnoksi käytettävien kasvien viljelymaaksi.
Nämä käänteiset proteiinitehtaat siis syövät ja kuluttavat luonnonvaroja paljon, mutta tuottavat vain vähän. Niiden hyödyntäminen nykyaikaisessa voittotavoittelevassa yhteiskunnassa ei ole kannattavaa vaan ainoastaan vanha pinttynyt tapa.
Ruoantuotanto on maailman suurin vesisyöppö
Suurin osa kaikesta ihmiskunnan käyttämästä vedestä kuuluu elintarviketuotantoon. Kun soijapapukilon tuottaminen kuluttaa 2000 litraa vettä, tarvitaan vastaavaan eläinproteiinimäärään jopa 100 000 litraa maailman arvokkainta nestettä.
Vesipulan kynnyksellä pitäisi siis ehkä hieman tarkemmin miettiä tottumuksiamme. Maailmassa yli miljardi ihmistä joutuu elämään ilman puhdasta vettä, mutta silti me pystymme sammuttamaan maailman 20 miljardin tuotantoeläimen janon.
Liha – hyväksytty ympäristösaaste
Maitotuotteista luopuminen on helppo tapa vähentää aiheuttamiaan metaanipäästöjä, sillä Suomessa yli puolet metaanipäästöistä on peräisin lehmistä. Yksi lypsylehmä päästää ilmoille vuoden aikana peräti 154 kiloa metaania.
Ruokavalion muutokset vaikuttavat myös kuluttajan typpipäästöihin. Vaihtamalla lihan kasviperäiseen proteiinilähteeseen voi vähentää omia typpipäästöjään kolmasosaan lähtöarvosta.
Kasviproteiinin suosiminen tuo myös säästöjä energiankulutuksessa, sillä naudanlihakilon tuottamiseen kuluu energiaa 12,8 kilowattituntia, mutta palkokasvikiloon vain 0,86 kWh. Oman energiankulutuksen minimoiminen on myös hyvä keino kasvihuonekaasujen vähentämiseksi, sillä hiilidioksidipäästöt kulkevat käsi kädessä tuotteen valmistukseen kuluvan energian kanssa.
Ruokavalion vaikutus ekologiseen jalanjälkeen
Sekaruokavaliolla elävä tarvitsee 2300m² viljelysmaata ruokansa tuottamiseen, kasvisyöjä 1500m²
ja vegaani vain 1000m². Totuus siis on, että mitä kasvispainotteisempaa ja lähempänä tuotettua ruokaa syö, sitä lähempänä on kestävän kehityksen mukaista ruokavaliota.
Vegaaniruokavaliolla saa hyvän omantunnon. Fennovegaani ansaitsee jo kunnioitusta. Kuinka suuret ovat sinun ruokavaliosi ympäristövaikutukset?
Lähde: Holm, Jens (2000) Ruoka, ympäristö ja oikeudenmukaisuus. Eläinsuojeluliitto Animalia.
9.10.2006 Kati Michelsson
Lisätietoa internetissä:
