Tiedätkö, miten syömäsi kotimainen broileri on kasvatettu?

Syömämme broileri on kaukana mummon kanasta: Ross 508 (Suomessa eniten käytetty hybridi) on jalostettu lajiksi, joka kasvaa mahdollisimman nopeasti, lisääntyy hyvin ja käyttää rehun tehokkaasti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kyseisen lajin yksilöllä on paksut jalat kannattelemassa suurta lihasmassaa, ja Ross 508 -linnun pitäminen hengissä yli 6 viikkoa olisi haaste, koska lintu syö itsensä vähitellen hengiltä.

Linnun nopea kasvu aiheuttaa usein myös kivuliaita raajaongelmia, koska luuston kehitys ei pysy lihasmassan kehityksen tahdissa. On kiistämätön tosiseikka, että broilerin kasvatus on ympäristöystävällisempää kuin naudan kasvatus. Tämä johtuu tosin pääosin siitä, että broilerin elämä kestää vain noin kuusi viikkoa naudan eläessä keskimäärin ruhtinaalliset puolitoista vuotta. Silti myös broilerien rehun kasvatus on rehevöittävä tekijä ja eläimet tuottavat metaania.

Kuitenkin broilerin kasvatuksen todellisuus on harvalle tuttu. Suomessa syötävien broilerien isoisiä ja -äitejä lennätetään 20 000 kerralla kolme kertaa vuodessa Skotlannista. Näiden lintujen jälkeläisistä naaraspuoliset säästetään emoiksi, joiden munista haudotut untuvikot päätyvät suomalaisiin kasvattamoihin, ja sieltä ruokapöytiin. Yhdellä kasvatustilalla on kerralla keskimäärin 15 000 Ross-broileria, ja yhden linnun liikkumatila on pienempi kuin A4-arkki.

Kaikesta tästä voi helposti vetää joitakin johtopäätöksiä: broilerin tehotuotannossa kaikki keinot ovat sallittuja ja eläinten hyvinvointi ja tuotannon eettisyys ovat sivuseikkoja. Kaikki tämä heijastaa kuitenkin myös ihmisten etääntymistä ruoantuotannosta, sillä tuskin kovin moni on perehtynyt esimerkiksi hunajamarinoidun broilerinsa tuotantoon. Ehkeivät ihmiset edes halua tietää tosiseikkoja. Kuka nyt haluaisi tuntea huonoa omaatuntoa jostain, joka on yleisesti hyväksyttyä?

Terksti: Sini Manninen