Saaristomeri
På svenskaIn English

Sähkö- ja elektroniikkaromu kierrätykseen

 

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden osien uusiokäyttö on vielä puutteellista, mutta suunnitteilla oleva direktiivi parantanee asiaa.


Sähkö- ja elektroniikkaromua SE-romua syntyy vuosittain mittavia määriä. Sen määrä jätteen joukossa on kasvussa. Osa sähkö- ja elektroniikkaromusta määriteltiin ongelmajätteeksi vuoden 2002 alusta alkaen.


Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätykseen kuuluvat kaikki laitteet, jotka tarvitsevat sähköä toimiakseen kunnolla.


Laitteiden kierrätys aloitetaan erottamalla laitteista lasi, metalli ja muovi. Esikäsittelyssä poistetaan haitalliset aineet, kuten lyijy, elohopea, kadmium ja kuudenarvoinen kromi, jotka toimitetaan edelleen ongelmajätelaitokselle. Manuaalisessa käsittelyssä erotellaan myös pakkausjätteet, kaapelit, johtimet, piirikortit ja muoviosat, jonka jälkeen lajitellut osat murskataan, erotellaan mekaanisesti ja toimitetaan hyötykäyttöön.


Hyötykäytön mahdollisuudet kattavia


Metalleista saadaan teollisuuden käyttöön rauta, alumiini, magnesium, kupari, sinkki ja ruostumaton teräs, kun taas suoraan hyödynnettäviä osia ovat piirikortit ja liittimet. SE-romusta saatava muovi voidaan käyttää polttoaineena.

Lasiosat ovat muun kotitalouslasin tapaan kierrätettävää ja hyödynnettävää. Esimerkiksi yhdestä tietokoneesta syntyy lähes neljä kiloa lasijätettä.


Ympäristöministeriön asettama yhdyskuntajätteen kierrätystavoite vuoteen 2005 on 70 prosenttia.


Kustannukset tuotteen hintaan


Kierrätystä varten on kehitteillä tuottajavastuu-periaatteen mukainen järjestelmä, jolloin tuotteen valmistaja tai maahantuoja on vastuussa kierrätyksestä. Sähkö- ja elektroniikkatuotteiden jakeluverkostoa käytettäisiin myös näin ollen käytöstä poistuville tuotteille. Kierrätyksen kustannukset siirtyisivät tuotteen hintaan.


Tällä hetkellä kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksestä vastaavat kunnat, mutta vaihtolaitteiden kohdalla kaupat ovat vastuullisia. Kunta ja kaupat voivat myös tehdä sopimuksen kierrätyksestä.


SE-romua vastaanotetaan kauppojen oman järjestelmän lisäksi kaatopaikoille ja kierrätyskeskuksiin. Joillakin paikkakunnilla kierrätystä varten on keräysautoja. Yritysten SE-romun kerää sopimuksen tehnyt jätehuoltofirma tai SER-käsittelylaitokset. Tietoturvan takia keräys voidaan toteuttaa siten, etteivät ulkopuoliset voi saada käsiinsä esimerkiksi kiintolevyjen sisältöä.


EU aikoo edistää SER-kierrätystä


EU:ssa on suunnitteilla sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätystä koskeva direktiivi WEEE-direktiivi. Direktiiviluonnoksen mukaan vuoteen 2004 mennessä SE-romun painosta on kierrätettävä 70-90 prosenttia riippuen laitteesta.

Ongelmina kierrätyksessä on aineksen sekalaisuus: laitteet vaativat asiantuntevan purkajan, joka osaa lajitella eri jätejakeet niiden vaikeasta tunnistettavuudesta huolimatta. Teknologiasta voi olla apua, jos sen käyttö saadaan taloudellisesti kannattavaksi. Esimerkiksi televisioiden purku- ja lajittelulaiteita on jo olemassa.


SER sisältää runsaasti vaarallisia aineita


SE-romun painosta 10 prosenttia on vaarallisia aineita ja romun muoviosat sisältävät jopa 20 prosenttia PVC:tä. Kaatopaikalle vietävän, poltettavan tai ilman esikäsittelyä hyödynnettävän SE-romun osuus on 90 prosenttia jolloin uudelleen- ja loppukäyttöön pääsee huomattavia määriä vaarallisia aineita.

SE-romua kierrättäessä ongelmaksi muodostuvat muoviosien merkintöjen puuttuminen sekä halogenoidut palonestoaineet. Vanhoissa laitteissa ongelmina ovat raskasmetallit, asbesti ja arseeni.


Kylmälaitteet sisältävät muun muassa freoneja, jotka on käsiteltävä ongelmajätelaitoksessa. Kuvaputket esimerkiksi televisioissa ja näyttöpäätteissä sisältävät ongelmajätteiksi luokiteltavia aineita, kuten lyijyä. Myös tietokoneen keskusyksiköt sisältävät raskasmetalleja. Akut kuuluvat aina ongelmajätekeräykseen.


Vuonna 1998 EU:n alueella syntyi 6 miljoonaa tonnia SE-romua. Suomessa SE-romua kertyy vuosittain noin 115 tuhatta tonnia. Se vastaa ostettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden painoa, joka on noin 104 000 tuhatta tonnia.



Matti Malinen, Tiina Sandberg


 

Lisätietoa internetissä:

MikroBitti: ohjeita tietokoneen hävittämiseen


Tulosta sivu
Poutapilvi web design Oy