Energiapolitiikkaa meillä ja maailmalla
Länsimaisen elintason perustan muodostaa energian kulutus. Vaikka jatkuvan kasvun vaatimus on todettu kestämättömäksi, ei suunnanmuutosta ole vielä näköpiirissä.
Suomen kansallinen politiikka ja energiansäästö
Suomessa on laadittu joukko lakeja, säädöksiä ja kannustimia, joilla pyritään vähentämään energiankulutusta. Esimerkiksi ympäristöverotus on Suomessa eurooppalaisittain korkea, vain Tanskassa ollaan vielä korkeammalla tasolla. Varsinaisia säästölakeja ei maassamme käytetä, kuten ei muissakaan EU-maissa. Tämä saattaa kuitenkin muuttua tulevaisuudessa; muun muassa Kioton sopimuksen velvoitteiden täyttämiseen tuskin pystytään ilman tiukempia säädöksiä.
Heikoimmin maamme pärjää vertailtaessa eurooppalaisia rakennussäädöksiä. Muuttamalla näitä säädöksiä saavutettaisiinkin nopeasti huomattavia energiansäästöjä. Suomalaisen energiansektorin vahvimpia alueita sen sijaan on energian ja lämmön yhteistuotanto. Tällä saralla Suomen kanssa kilpailevat vain Tanska ja Alankomaat. Onkin olemassa hyvät edellytykset sille, että tästä osaamisesta voitaisiin luoda merkittävä vientituote.
Euroopan unionin energiapolitiikka
EU:ssa energiapolitiikkaa tehdään ennen muuta yritysten ja markkinoiden lähtökohdista käsin. Suoraan energiansäästöön vaikuttavia direktiivejä oli vuoden 2001 alkuun mennessä laadittu vain yksitoista, joista kahdeksan kohdentuu lähinnä kotitalouksien kulutukseen asettamalla kodinkoneiden valmistajille velvoitteita laitteiden energiankulutuksen merkitsemisestä ja niiden energiatehokkuudesta.
Unionin keskeisin energiansäästöohjelma on tällä hetkellä monivuotinen SAVE 1998-2002, joka keskittyy kannustamaan energian säästöön. Tähän ohjelmaan ei sisälly varsinaisia säädöksiä, vaan se perustuu vapaaehtoisuuteen. Ohjelmalle on myönnetty vajaan 170 000 euron rahoitus. Varojen vähyys tuleekin todennäköisesti vaikeuttamaan ohjelman toteuttamista.
Kioton ilmastonmuutossopimuksen tavoitteiden täyttäminen asettaa myös EU:n lainsäädännölle merkittäviä muutospaineita. Lähinnä vapaaehtoisuuteen perustuvasta järjestelmästä on todellisten tulosten saavuttamiseksi siirryttävä menettelyyn, jossa energiansäästöä ohjataan säädöksin ja sanktioin. Ongelmana tässä on se, että tarvittaviin direktiivimuutoksiin vaaditaan Euroopan Neuvoston määräenemmistöpäätös. Tällaisten säädösten hyväksyminen vaikuttaa jo nykyisessä Euroopan Unionissa erittäin epätodennäköiseltä ja mahdollinen laajentuminen huonontaisi tilannetta entisestään.
Maailman energiapolitiikka
Energiasta on tullut eräs maailmanpolitiikan tärkeimmistä kysymyksistä. Energiasta on kysymys silloin, kun USA vahtii tarkasti Lähi-Idän tilannetta ja haluaa vahvistaa vaikutusvaltaansa alueella. Myös Kioton ilmastosopimuksen toteuttaminen asettaa maailman valtioiden edut ja tavoitteet vastakkain. Tosi asia kuitenkin on, että jokaisen maan energiaratkaisut vaikuttavat lopulta kaikkiin maailman maihin.
Etelän ja pohjoisen vastakkainasettelu näkyy selkeästi maailman energiapolitiikassa. Pohjoisen rikkaat valtiot kuluttavat jatkuvasti valtavat määrät energiaa yllä pitääkseen elintasoaan ja turvatakseen teollisuutensa tarpeet. Etelän köyhät valtiot jäävät usein vain energiantuotannon raaka-aineiden tuottajiksi, ja niiden luonnonvarat hyödyttävät kaikkia muita paitsi niitä itseään.
Kun pyritään saamaan kokonaiskäsitys maailman energiapolitiikasta, on syytä pitää mielessä, että eri mailla on erilaiset tavoitteet. Jako pelkästään rikkaisiin ja köyhiin maihin ei vielä anna riittävää kuvaa tilanteesta.
Hyvänä esimerkkinä voidaan tarkastella Rion ilmastosopimusta, jolla siis pyritään rajoittamaan kasvihuoneilmiötä voimistavia hiilidioksidipäästöjä. Näistä päästöistä kolme neljäsosaa syntyy, kun fossiilisia polttoaineita käytetään energiantuotannossa ja liikenteessä.
Kehitysmailla eroja
Kehitysmaiden joukossa on erotettavissa selkeästi vastakkaisia pyrkimyksiä. Tyynen valtameren alueen valtiot vaativat erittäin tiukkaa ilmastopolitiikkaa, sillä suurin osa niistä jäisi veden alle, mikäli ilmaston lämpeneminen nostaisi merenpintaa.
Lähi-Iidän öljyntuottajamaat ja muut Opecin jäsenet sen sijaan ovat sitä mieltä, että ilmastosopimuksen ratifioiminen vaikuttaa negatiivisesti niiden talouteen haitatessaan öljyntuotannon toimintamahdollisuuksia.
Kun vielä otetaan huomioon se, että maailman johtavilla talousalueilla - EU:lla, Pohjois-Amerikalla ja Tyynenmeren alueella – on erilaisia valta- ja talouspoliittisia pyrkimyksiä, ei ole ihme, että maailmanlaajuisten sopimusten muodostaminen ja voimaan saattaminen on äärettömän vaikeaa.
Energiansäästö on nostettava erääksi keskeisimmistä kysymyksistä, mikäli aiomme pitää maapallon asumiskelpoisena tuleville sukupolville.
10.10.2002 Tiina Sandberg
Lisätietoa internetissä:
