Viimeinen ratkaisu

Ihminen on laji joka on lyhyen historiansa aikana vaikuttanut enemmän maapalloon, kuin mikään muu laji. Ihminen on selviytynyt erinomaisen kyvyn ansiosta muuntautua ympärillä vallitseviin olosuhteisiin taikka muuttamalla ympäristöä suotuisaksi. Homo Sapiens lähestyy kuitenkin kynnystä, jonka ylittämiseksi tarvitaan yhä isomman skaalan muutoksia. Ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi tarvitaan suuria muutoksia, mutta mihin ihmislaji päätyy, jos ihmiset eivät muuta toimintatapoja vaan jatkaa samaan tapaan kuin tähänkin mennessä? Mitä voimme tehdä kun on jo liian myöhäistä?

Viime aikoina eräs tapetille nostettu hätäratkaisukeino ilmastonmuutokseen olisi geoengineering, suomeistettuna planeettatekniikka. Planeettatekniikalla tarkoitetaan teknologian keinoja ja välineitä, joilla voitaisiin muokata planeetan ilmakehää ja ilmastoa haluttuun suuntaan, tässä tapauksessa tarkoituksena olisi maapallon ilmakehän muuntelu lämpötilan alentamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Teoreettiset keinot painottuvat yleensä auringon säteilyvaikutusten vähentämiseen. Maapallolle tulevan lämpösäteilyn määrää voitaisiin vähentää suihkuttamalla yläilmakehään aerosoleja, jotka heijastaisivat osan auringon säteilystä takaisin avaruuteen.  Eräs vaihtoehtoinen keino olisi sekoittaa rikkiä lentokoneiden polttoaineeseen, jolloin rikki palaessaan muodostaisi rikkidioksidia, joka veden kanssa reagoidessaan muodostaisi maapalloa aerosolien tapaan suojaavaan kerroksen ilmakehään.  Tiedelehden artikkelin mukaan tästä muodostuvat rikkihapposateet eivät ole mitään verrattuna nykyisiin maakehän tehtaiden tuottamiin saastemääriin.

Tutkijat ovat ajaneet tietokonesimulaatioita joiden mukaan edellisen skenaarion mukainen rikkisuihkutus alentaisi kyllä lämpötiloja, mutta voisi vähentää sateita Afrikassa ja Aasiassa. Tämä johtaisi miljardien ihmisten vesi- ja ruokaongelmiin. Ottaen huomioon kyseisten alueiden kehitystason, toteutettaisiin jälleen samanlaista skenaariota mitä olemme jo monesti länsimaisina valtioina tehneet, parantaisimme omaa asemaa heikompia polkemalla, tämä johtaisi uskottavasti kansainvälisiin kriiseihin.

Aerosoliverhon paksuudesta riippuen voisi olla että emme näkisi enää kirkasta taivasta, vaan ilmakehä näkyisi meille aina pilvisen harmaana.  Auringonsäteilyn vähentyessä myös kasvien yhteyttämisteho vähenisi, tämä pakottaisi koko ekosysteemin sopeutumiseen vallitseviin olosuhteisiin ja voisi johtaa massasukupuuttoihin ja kokonaisten ekosysteemien kuolemiseen.

Teksti: Antti Ovaskainen


Lähteet:  http://arstechnica.com/science/news/2009/10/weighing-the-pros-and-cons-of-stratospheric-geoengineering.ars
http://www.alphabetics.info/international/?p=5624