Ympäristöaiheista raportointi trendien ohjaamaa - Ilmastonmuutos
keventää uutiskriteerejä
Ympäristöasioiden näkyvyys suomalaisessa mediassa kasvoi viime vuonna merkittävästi. Balin ilmastokokous, leuto talvi ja kansainvälinen julkinen keskustelu ilmastonmuutoksen lähenevistä uhista olivat suosittu aihe kaikkien valtaviestimien uutisissa päivittäin. Etenkin sanomalehtien julkaisemista artikkeleista maapallon lämpeneminen sekä sen seurauksiin tai siihen liittyviin toimintakeinoihin pureutuvat aiheet saavat rutkasti palstatilaa.
Ilmastonmuutoksesta on tehty viestimissä toistuva arkipäivän puheenaihe, joka myy hyvin. Samaan aikaan Yleisradio on kuitenkin vähentänyt ympäristötuotantojensa määrää. Aiemmat vihreät keskustelun aiheet, kuten vesien happamoituminen, Lapin metsäkiistat tai paperiteollisuuden ongelmat ovat jääneet taka-alalle. Liito-oravat, Natura-alueet tai biologien haastattelut koetaan usein liian harmaiksi aiheiksi yleisölle. Uhkana on, että trendikkääksi muovautuva ympäristöuutisointi yksipuolistuu ja menettää alkuperäistä vaikutusvaltaista merkitystään.
Vuosikymmenen alussa median ulosannissa ilmastonmuutosta eri ilmiöineen käsiteltiin ehkä vähätellen, mutta nyt otsikot ja asioiden uutisointitavat muistuttavat usein iltalehtien lööppejä. Pienenä otoksena niin Turun Sanomat kuin ilmaisjakelulehti Metro käsittelevät ilmaston tilaa aktiivisesti.
Esimerkiksi Metro raportoi painokkaasti 22. tammikuuta Ulkomaat-sivujen pääotsikolla, Ilmasto muuttuu rajusti Itämeren alueella saksalaistutkimuksesta, joka arvioi alueen keskilämpötilan nousevan 4-6 astetta odotettua enemmän. Tutkimustuloksia tuodaan esille vakavana, kertoen monia dramaattisia esimerkkejä.
Vielä muutama vuosi sitten media haastatteli tähän vuoden aikaan totutusti ilmatieteilijöitä, jotka selittivät kansantajuisesti lämpimämpien talvien kuuluvan luonnolliseen kiertokulkuun. Talvisodan ennätyspakkasia ei menetetty pysyvästi, vaikka joulut eivät aina olleet valkeita. Nyt Turun Sanomat antaa puoli sivua Kotimaa-palstalle otsikolla Vuodenajat ovat menossa sekaisin, jossa lumettomasta kaudesta on saatu raflaavaa tilastotietoa. Jostain syystä ympäröivät artikkelit käsittelevät Suomen ja Ruotsin talvimyrskyjä ponnekkaasti. Seuraavana kahtena päivänä Turussa riehui melkoinen lumimyräkkä.
On epäselvää, kuinka ohjattua tämänlainen, valikoivuuden rajoilla liikkuvan uutisoinnin suuntaus voi olla. Ympäristön tilaa on vaikea käsittää kokonaisuutena, mutta sen eri mikroilmiöiden niputtaminen yhdeksi uhaksi vaikkapa kansantajuistamisen vuoksi voi olla vaarallista.
Uhkana on, että väestöä syyllistetään ja ohjataan yläpuolelta niin, etteivät varsinaiset päivittäin näkyvät ongelmat ja kysymykset saa tarpeeksi huomiota. Samalla kynnys uutisarvoltaan pienempien tai jopa kyseenalaisten juttujen julkaisemiseen voi laskea, jos toimituskunnat alkavat seurata ympäristöaiheita mediaseksikkyyden perusteella. Toisaalta yleinen huomio ja arvostukset voivat yhtä lailla muuttua taas pian aivan toiseen suuntaan, jos ympäristöasioista ei uutisoida monipuolisemmin ja asiallisesti.
Näennäisen painokkaasta uutisoinnista huolimatta mediassa ei käydä todellista keskustelua oikein edes ilmastonmuutokseen liittyvistä aiheista, vaikka demokratiassa viestinten tehtävänä on objektiivisuudessaankin myös ottaa kantaa kaikkien elämään vaikuttaviin ilmiöihin.
Suomessa ympäristöasioista on helposti lupa puhua vain yhdellä suulla. Autokanta on uusittava, energiaa tuotettava yhä enemmän vaikka edes tuulivoimalla ja tiivistä uudisrakentamista tulisi kasvattaa. Yksinkertainen maalaiselämä, vanhan auton korjaaminen tai maatalouden hyvinvointi eivät sovi muodikkaan cityvihreään suuhun yhtä hyvin.
Mikäli halutaan todellisia ratkaisuja ympäristöongelmiin, on pureuduttava suuremmin linjoin ja teollisuuden näkökohdista aina standardoinneista ulkopolitiikkaan asti. Yksittäisen kansalaisen kirpputoriostoksilla tai askarteluharrastuksella ongelmia ei ratkaista, vaikka se luo hyvää henkeä. Mutta nyt vain puhutaan säästä.
Antti Korhonen
