Geenikasveilla tuloksiin?

Geneettisesti muunneltu ruoka jakaa mielipiteitä. Geenimuuntelua vastustavat niin monet kansalais- ja kuluttajajärjestöt kuin yksittäiset kuluttajat. Perusteluina vastustukseen ovat mahdolliset terveys- ja ympäristöriskit. Geneettisen muuntelun puolesta taas puhuvat monet alan tutkijat, joiden mielestä saavutettavat hyödyt ovat riskejä suuremmat.

Geeniteknologialla muun muassa ravintokasvien ominaisuuksia voidaan muuttaa perinteistä jalostusta nopeammin, täsmällisemmin ja helpommin. Niistä voidaan tehdä vastustuskykyisempiä tuholais- ja rikkakasvimyrkyille, sekä sopeutuvaisempia poikkeusolosuhteisiin, kuten suolaisuuteen tai kuivuuteen. Lisäksi geenimanipuloidut kasvikset olisivat hitaammin pilaantuvia ja ravintoarvoltaan parempia kuin tavalliset.

Myös ympäristö saattaisi hyötyä geenimuunnelluista kasveista. Geeniteknologian avulla kyetään kehittämään saastunutta maaperää puhdistavia, tuhohyönteisiä torjuvia sekä fosfaattipäästöjä vähentäviä kasveja. Teollisuuden käyttöön voitaisiin kasveista räätälöidä raaka-aineita, kuten tärkkelystä ja kuituja.

Lisäksi geeniteknologian avulla voidaan tuottaa entistä edullisempia ja parempia elintarvikkeita, ja lisätä elintarviketuotannon määrää. Osittain näistä syistä geenimuunnellun ravinnon odotetaan helpottavan maailman nälkäongelmaa.

Riskit arveluttavat

Geeniteknologia tarjoaa tutkijoille mahdollisuuden muunnella eliöiden perimää melkein rajattomasti, mutta siihen sisältyy myös valtavasti erehtymisen mahdollisuuksia. Virheelliset geenit voivat levitä luonnossa ja pahimmassa tapauksessa seuraukset ovat peruuttamattomia.

Geenimuunteluun liittyy sekä erilaisia terveys- että ympäristöriskejä. Terveysriskeistä merkittävin on se, että geneettisesti muunnellut elintarvikkeet voivat aiheuttaa vakavia allergioita. Aikaisemmin turvalliset ravintoaineet voivat geenimuuntelun seurauksena muuttua allergisoiviksi tai jopa myrkyllisiksi.

Merkittävä terveyteen liittyvä huolenaihe on bakteerien antibioottien vastustuskyvyn paraneminen, joka johtuu antibioottiresistenssi geenien käytöstä geeninsiirtotekniikoissa. Huolestumista on herättänyt myös virusten käyttö geeninsiirtojen kuljettimina. Virusten manipulointi saattaa synnyttää uusia sairauksia aiheuttavia viruksia.

Geenimuuntelun aiheuttamista ympäristöriskeistä tiedetään vielä hyvin vähän. Olennaisin uhkatekijä on geenimuunneltujen kasvien risteytyminen perinteisten- ja luonnonkasvien kanssa, jolloin niin sanotut geenipankit ovat vaarassa saastua.

Hallitsematon risteytyminen muodostaa suuren uhan erityisesti luomuviljelylle ja kestävälle ruuantuotannolle, sillä hyötykasvien geneettinen monimuotoisuus vaarantuu ja luonnon monimuotoisuus kärsii.

Itse kasvinsuojeluaineita tuottavien lajikkeiden viljely saattaa nopeuttaa myrkyille vastustuskykyisten hyönteisten ja taudinaiheuttajien kehittymistä. Se saattaa myös tuhota kasveille hyödyllisiä hyönteisiä ja mikro-organismeja. Edes toksiinien vaikutuksia kuluttajiin ei vielä tunneta.

Viljelykasvien muuntaminen paremmin torjunta-aineita sietäviksi saattaa aiheuttaa sen, että aikaa myöten rikkakasveille kehittyy jatkuvan myrkkyaltistuksen vuoksi vastustuskyky vahvoillekin kemikaaleille. Jo nyt on näyttöä, että paremmin kasvinsuojeluaineita sietäviä tuotantokasveja ruiskutetaan useammin kuin perinteisiä.

Helpotusta nälkäongelmaan?

Maailman ruokaongelmaa geeniteknologia tuskin poistaa. Ongelman ydin ei nimittäin ole ruuan riittävyydessä, vaan sen epätasaisessa jakautumisessa. Länsimaissa ruokaa heitetään pois, kun taas muualla nähdään nälkää. Geenimuunnellut kasvit eivät myöskään tarjoa ratkaisua nälänhätää lisääviin ongelmiin, kuten tuloeroihin, korruptioon ja aseellisiin konflikteihin.

Geenimuunnellut viljelykasvit ovat pitkälti monikansallisten yhtiöiden hallinnassa. Näitä kasveja viljelevien täytyy myydä satonsa yritykselle, joilta ovat siemenet hankkineet. Koska uudet lajikkeet tuottavat lisääntymiskyvyttömiä siemeniä, käy omavarainen siementuotanto mahdottomaksi, ja viljelijät joutuvat ostamaan siemenet yhtiöltä.

Muunneltujen kasvien viljely vaatii myös kalliiden lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä, eivätkä ne silti tuota merkittävästi suurempia satoja kuin perinteiset kasvit.

Paras tapa ratkaista Afrikan nälkäongelma olisi paikallisten maatiaislajikkeiden ja vanhojen kasvatusmenetelmien hyödyntäminen. Valitettavasti Afrikan maiden hallitukset ja monikansalliset yhtiöt keskittyvät mieluummin voitontavoitteluun kuin nälkäongelman ratkaisuun.

Riskien minimointi

Kaikki geenitekniikalla tuotetut elintarvikkeet on merkittävä kattavasti. Merkintöjen avulla mahdolliset ongelmatapaukset pystytään jäljittämään. Kuluttajat voivat myös itse päättää ostavatko näitä elintarvikkeita. Uudet geenitekniikalla tuotetut elintarvikkeet pitää myös testata huolellisesti ennen käyttöönottoa. Niin sanottu oleellinen vastaavuus perinteiseen tuotteeseen nähden ei vielä takaa turvallisuutta.

Testauksella ja merkinnöillä geenitekniikan riskejä voidaan pienentää, muttei poistaa. Vasta käytännön kokemuksen myötä saadaan selville geeniteknisten tuotteiden turvallisuus. Jokainen, joka tuottaa tai syö geenimuunneltuja elintarvikkeita, on osallisena maailmanlaajuisessa kokeilussa, jonka lopputuloksesta ei ole tieto.


12.8.2005 Sanna Eronen


Lisätietoa internetissä:
Bioteknologia info
Geeniruoka jakoi mielipiteitä