Maanmuokkauksesta elohopeaa vesistöihin

 

Tutkimukset osoittavat, että avohakkuut ja maanmuokkaus lisäävät metsäjärvien elohopeakuormaa merkittävästi jopa vuosia metsänkäsittelyn jälkeen.

 

Elohopean lähteitä, kulkeutumista ja muuntumista luonnossa on tutkittu aiemmin melko vähän. Uusia tutkimuksia on tehty viime vuosina Etelä-Suomessa sekä pohjoisen tekoaltailla. Tutkimuksissa havaittiin ensimmäistä kertaa selvä yhteys metsänkäsittelyn ja valumavesien elohopeapitoisuuksien välillä.

Metsämaahamme on varastoitunut paljon elohopeaa. Usean vuoden seurantatutkimuksessa todettiin avohakkuun ja maanmuokkauksen lisäävän pieneltä kuusivaltaiselta valuma-alueelta lähtevää kokonais- ja metyylielohopeakuormaa merkittävästi. Metyylielohopea on se elohopeayhdiste, joka aiheuttaa eniten terveysongelmia ja jolle ihmiset altistuvat pääosin kalaravinnon kautta.

Maanmuokkaus vapauttaa elohopeaa

Kun metsämaan humuskerrosta käsitellään esimerkiksi muokkaamalla maata hakkuiden jälkeen, elohopeaa vapautuu metsäjärviin. Metsäjärven valuma-alueen pinta-ala voi olla suuri järven pinta-alaan verrattuna, jolloin järveen tuleva elohopeakuorma voi olla huomattavan suuri. Muutoin erilaisilta valuma-alueilta tulevat elohopeakuormat vaihtelevat hyvin vähän. Lisääntynyt elohopeakuorma voi merkitä suurenevaa lisäkuormaa alapuolisiin järviin.

Suoalueet ovat myös merkittäviä metyylielohopean lähteitä. Jos valuma-alueella on runsaasti soita, metyylielohopean osuus metsäjärvien kokonaiselohopeakuormasta kasvaa. Metyylielohopeaa muodostuu soilla metsämaahan verrattuna huomattavan paljon.

Elohopeaa muodostuu myös järvissä

Järviin valumavesien ja ilmalaskeuman kautta tulevan ulkoisen kuormituksen lisäksi metyylielohopeaa syntyy järvien sedimentissä ja vedessä. Tämä prosessi on sedimentissä nopeampi kuin järvivedessä, mutta vedessäkin elohopeaa voi syntyä merkittävästi vesimassan suuren tilavuuden vuoksi.

Sekä laboratoriokokeet että kenttähavainnot osoittivat veden alle joutuneen metsämaan vapauttavan humuksesta ja turpeesta elohopeaa veteen ja lisäävän metyylielohopean syntymistä. Jos järvessä oli vielä hapettomuutta, metyylielohopeaa muodostui nopeasti.

Kala syömäkelvotonta tekoaltaissa

Ilman kautta tuleva elohopealaskeuma on vähentynyt Etelä-Suomessa noin puoleen kymmenessä vuodessa. Silti kalojen elohopeapitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla.

Tekoaltaiden rakentaminen johtaa elohopean vapautumiseen maasta sekä edelleen kohonneisiin metyyliolohopeapitoisuuksiin kaloissa. Niitä on mitattu eri puolilla maailmaa etenkin petokaloissa, niin Pohjanmaan ja Lapin altaissa kuin trooppisessa tekoaltaassa Brasiliassa.

Brasiliassa lähes kaikki petokalat ylittivät elohopeapitoisuuden turvarajan kuusi vuotta altaan täyttämisen jälkeen. Vaikka elohopeapitoisuudet alenevat altaiden ikääntyessä, joissakin pienissä Pohjanmaan tekoaltaissa haukien pitoisuudet ylittivät syötävälle kalalle asetetun rajan vielä 20 vuotta niiden rakentamisen jälkeen. Vertailu Suomesta, Kanadasta ja Brasiliasta saatujen tulosten välillä osoittaa, että tekoaltaiden elohopeasaastuminen etenee samalla tavalla sekä havumetsävyöhykkeellä että trooppisella vyöhykkeellä.

Väitöskirjasta uutta tietoa

Suomen ympäristökeskuksen tutkijan Petri Porvarin & al. artikkeli elohopeasta julkaistiin kesäkuun alussa kansainvälisessä Environmental Science and Technology -lehdessä. Hän myös väittelee aiheesta Helsingin yliopistossa. Väitöskirjan tulokset osoittivat valuma-alueen olevan selvästi tärkeä metsäjärvien metyylielohopean lähde.

Metsänhoitotoimenpiteiden vaikutus valuma-alueelta liikkeelle lähtevään elohopeaan vaatii sen sijaan lisätutkimuksia. Tekoaltaiden pitkäkestoinen elohopeasaastuminen on johtanut petokalojen syönnin rajoituksiin alueilla, joilla kalaa käytetään runsaasti ravintona.

03.06.2003 Taru Pöysä


Lisätietoa internetissä:
Ympäristöhallinnon sivut